Kirjoittaja: Kai Engren

Erja Lyytinen

Erja Lyytinen on modernin suomibluesin nuori soihdunkantaja, joka mykistävine kitarankäsittelytaitoineen ja mukaansa tempaavine live-olemuksineen on imuroinut bluesin pariin roppakaupalla uutta kuulijakuntaa. Sävykäs soittaja ja kyvykäs lauluntekijä on kyennyt musiikillaan heijastelemaan oman sukupolvensa tuntemuksia tuoreella tavalla ja samoin kuin Honey B 1980-luvulla Erja on ottanut 2000-lukuisen suomibluesyleisön täydellisesti hyppysiinsä. Hänen levynsä ovat menneet hyvin kaupaksi ja keikoilla on riittänyt kuulijoita täyttämään suurimmatkin täkäläiset keikka-areenat. Tänä vuonna Erja on osoittanut vetovoimansa myös Suomen rajojen ulkopuolella, kun kitaroiva kaunotar kiinnitettiin Aynsley Listerin ja Ian Parkerin rinnalle saksalaisen Ruf-levymerkin visioimalle, nuorta eurooppalaista bluesosaamista esittelevälle Blues Caravan 2006 -The New Generation-kiertueelle, jolla Suomen Bonnie Raittiksi kehuttu kuopiolainen on kerännyt kiertueen suurimman huomion itselleen. Karavaanikolmikon Memphisin ja Clarksdalen maailmankuuluissa studioissa synnyttämä The Pilgrimage - From Missisippi To Memphis -lätty on saanut suopeat kritiikit Blues Revuen kaltaisissa laatulehdissä ja trion sydäntalvella ja keväällä tekemät Euroopan kiertueet ovat olleet mahtavia menestyksiä ylistävine kritiikkeineen ja hullaantuneine yleisöineen. Kun vielä todetaan, että Erjan kirjoittama Dreamland Blues on kelpuutettu maailman nimekkäimpien naisartistien tuotannoista koostetulle Blues Guitar Women –kokoelmalle, ja että Erja itse lähtee heinäkuussa Amerikkaan levyttämään ensimmäistä soololättyään kansainvälisesti arvostetulle levymerkille, ei voi kun päätä nyökytellen myöntää, että Erja Lyytisellä ovat kansainvälisen bluestähteyden avaimet tällä hetkellä tukevasti omissa hyppysissään. Tuleeko Kuopion karismaattisesta kitaristista ensimmäinen kansainvälisesti arvostettu suomalainen bluesstara jää nähtäväksi, mutta se on päivänselvä fakta, että niin kauan kuin portit maailmanmaineeseen ovat hänelle avoinna, Erjan asema suomibluesin kuumimpana puheenaiheena tulee olemaan itsestään selviö.

Attention

Kuopiossa syntyneen Erjan musiikillinen ura alkoi nuorena. Hänen äitinsä ja isänsä olivat molemmat ammattimuusikoita, joten oli tavallaan selvää, että musiikki otti myös nuoren Erjan syleilyynsä. Hän lauloi ja soitti viulua ja sähkökitaraa vanhempiensa rinnalla jo viisitoistavuotiaana.
- Äitini oli basisti ja johti aikanaan omaa yhtyettään, joten naismuusikkous ei ole ollut minulle koskaan mikään ongelma. Paremminkin se ollut verenperintönä saatu itsestäänselvyys. Bluesin saraltahan löytyi viime vuosisadan alussa Memphis Minnien tasoisia naismuusikoita, joita arvostettiin siinä kuin miesmuusikoitakin, mutta jostain minulle tuntemattomasta syystä genre myöhemmin ukkoontui pahanpäiväisesti. Pitkän hiljaiselon jälkeen bluesia soittavat naiset kuitenkin palasivat parrasvaloihin ryminällä ja Bonnie Raittin ja Sue Foleyn kaltaiset kitaristit ovat tänä päivänä vakiinnuttaneet asemansa bluesmaailman huipulla.
Blues ei ollut kuitenkaan Erjan ensimmäinen musiikillinen rakkaus, nuori tyttö opiskeli laulamisen ja kitaransoiton alkeita soulin, jazzin ja fuusiomusan pyörteissä. Bändikokeilujakin riitti ja Blue Q -niminen ryhmä sisällytti ohjelmistoonsa jo bluesiakin. Kovalla kohinalla kehittynyt kuopiolainen opiskeli Kuopion ja Malmon konservatorioissa sekä Sibelius Akatemiassa. Suuren yleisön tietoisuuteen hän kipusi Marko Bjurströmin Kulkurit ja Kaunottaret -ohjelman taustayhtyeeksi kasatun tyttöbändin kitaristina. Varsinainen bluesmuusikon ura pärähti toden teolla käyntiin kuitenkin vasta silloin, kun Erja törmäsi tulevaan soittokumppaniinsa Davide Florenoon eräässä Helsingin soittokuppilassa.
- Oltiin keikalla Helsingissä ja Erja kuuli meidän soittamaa musaa kadulle. Se piti kuulemastaan ja tuli sisälle. Erja koki jonkinlaista hengenheimolaisuutta kanssamme ja tuli keikan loppumetreillä juttelemaan. Se kehui mun kitaraa ja kysyi saisiko sitä soittaa. Ajattelin, että antaa tytön vähän näprätä, mutta kun se pani pelin soimaan, olin pudota persuksilleni. Erja soitti sellaisella tatsilla, et oksat pois, ja siitä alkoi meidän yhteistyömme.
Erja sulautui nopeasti Daven silloiseen bändiin, sillä parivaljakko löysi välittömästi yhteisen sävelen jump-blues vaikutteisesta tuiverruksesta. Keikkoja ilmaantui tasaiseen tahtiin ja vuonna 2001 ilmestyi lähinnä mainoslevyksi tarkoitettu omakustanne-EP Jumpin From Six To Six mallikkaine covereineen. Pepe Ahlqvist ihastui Erjan ja Daven bändin soittoon eräällä keikalla ja kertoi innostuksestaan Mika Myyryläiselle, joka kiinnitti nuoret muusikot tuota pikaa Bluelight Recordsin artistikatraaseen. Erja Lyytinen & Dave´s Specialiksi nimetyn yhtyeen debyyttilevy Attention ( BLR 3382 ) ilmestyi helmikuussa 2002 herättäen nimensä mukaisesti runsaasti huomiota. Attention oli vielä selkeä bändilevy, sillä vaikka Erja oli heti kättelyssä vastuussa albumin kaikista lauluosuuksista Daven hollywoodfatsmäisen kitaroinnin, Toni Kortepohjan koskettimien, Jouni Kaartisen bassottelun ja Kimmo Oikarisen rumputyöskentelyn synnyttämät rockabillymäiset sointimaisemat soivat albumin kokonaisuuden kannalta aivan yhtä tärkeässä roolissa kuin Erjan jazzaavampi irroittelukin. Levyn monipuolisesta ohjelmistosta kannattaa erikseen mainita popmaisen melodiakoukun omaava Don´t Know If I Love You, kantrimainen Backyard Blues, sekä Maria Muldaurin ohjelmistosta napattu härski Don´t You Feel My Leg, jonka Erja klaaraa aiheen vaatimalla seksikkyydellä. Autenttisine jump blues/rockabilly-soundeineen, hienoine biiseineen ja innostuneine fiiliksineen Attention oli loistelias lähtölaukaus Erjan ja Daven yhteistyölle.
- Sofistikoitunut jazz ja blues istui luontevasti tuohon aikakauteen. Tehtiin paljon keikkoja Storyvillessä ja sinne sopi hyvin tollanen yökerhotyyppinen jazz-blues. Dave's Special oli kuuluvasti mukana levyllä ja eka lätty tehtiin paljolti bändin ehtojen mukaan. Attention oli jump blues/rock&roll/blues-vaikutteinen oman aikansa tuote ja muistutus siitä, missä mun musiikilliset mielihaluni tuolloin olivat. Tykkään myydä levyä edelleen keikoilla ihmisille, jotka haluu sitä jumpmeininkiä, mutta kyllä se materiaali tuntuu nykyisin jo aika kaukaiselta. Olen kuitenkin hyvin onnellinen, että sain aikanaan tehdä tuon albumin. Siinähän on mukana muutamia biisejä, joita esitän vieläkin keikoilla. Saan levyn jazz-harmonioista ja rockabillylähtöisistä sooloista erilaisia kicksejä kuin tuoreemmasta materiaalistani.

Wildflower

Attention sai hyvän vastaanoton suomalaisessa musiikkimediassa ja kehuvat kommentit tekivät Lyytisestä kertaheitolla suomalaisten bluesestradien halutuimman live-aktin. Ensimmäinen suurempi keikka parituhatpäisen yleisön edessä koettiin Rauma Bluesissa, jossa Erja ”paikallisen patsastelijan kännipäissään laukomasta solvaustulvasta” huolimatta heitti loistokeikan ja osoitti olevansa valmis live-magneetti suuremmillekin areenoille. Erjan ensimmäinen ”megakeikka ” koettiin vuonna 2003 Järvenpään Puistobluesin pääkonsertissa, jossa nuori noviisi pelkistä naisesiintyjistä kasatun ohjelmakokonaisuuden itseoikeutettuna suomalaisedustajana esiintyi suurimpien esikuviensa rinnalla ammattimaisin elkein..
- Oli ikimuistoinen hetki esiintyä samalla lavalla Koko Taylorin ja Bonnie Raittin kanssa, jotka molemmat ovat vaikuttaneet mun musiikkiini todella paljon. Koko oli ensimmäinen blueslaulajatar, joka todella kolahti ja Bonnien slidekitarointi jaksaa viehättää mua vuodesta toiseen. Se miksi mua ja Bonnieta vertaillaan toisiinsa täällä Suomessa, johtuu kait ennen kaikkea siitä, että ollaan molemmat naisia ja slidekitaristeja. Eihän meillä musiikillisesti välttämättä ole muita yhtäläisyyksiä. Mutta enhän mä voi olla vertailusta millään muotoa pahoillani, kun jotkut haluu rinnastaa minut muusikkona bluesmaailman tunnetuimpaan naiskitaristiin, joka kahden kesken tavattuna osoittautui vieläpä erittäin miellyttäväksi ihmiseksi.
Järvenpään juhlapippaloissa julkaistiin myös Erjan toinen pitkäsoitto Wildflower ( BLR 3397 2 ) ja jotain kuopiolaistytön suosiosta kertoo sekin, että ”villikukkaa” myytiin Fennican myyntitiskiltä enemmän kuin päälavan ulkomaisten nimiartistien levyjä yhteensä. Musiikillisesti pelkästään Erja Lyytisen nimissä julkaistu Wildflower oli selkeä siirto kohti singer-songwriter-vaikutteista aikuisrockia. Kun Attention oli vielä selkeästi blueslevy, Wildflower liikkui bonnieraittmaisissa äänimaisemissa ja kuten useilla Bonnien äänitteilläkin bluesia levyllä kuultiin pääasiallisesti vain Erjan raastavien slide-raapaisujen välityksellä. Daniel Lanoisin tuotantometodeja äänimaisemiltaan muistuttava Long Ago ja Van Morrisonin Moondancen mieleentuova I Just Came Up With A New Song olivat selkeitä esimerkkejä Erjan halukkuudesta hyvin monipuolisen tuotannon työstämiseen ja omasta kynästä siinnyt materiaali osoitti Lyytiseltä löytyvän kykyä ideoidensa toteuttamiseen myös laulaja-lauluntekijäkategoriassa. Kokonaisuudessaan Wildflower olikin Erjan uran kannalta selkeä kehitysaskel eteenpäin vaikka debyyttilevyn lapsenomaista innostuneisuutta jäikin ajoittain kaipaamaan. Myös Erjan kaiken aikaa kasvanut fanijoukko hyväksyi artistin musiikillisen muodonmuutoksen, sillä Bluesministeri-ohjelman kuuntelijat valitsivat Wildfowerin vuoden parhaaksi bluesalbumiksi.
- Wildflowerilla mulla vaihtui bändi ja miehistön muutokset heijastui suoraan levyn soundeihin. Dave's Special oli pitkälti perinteinen rockabilly/ jump blues-bändi. Niillä kundeilla oli erittäin hyvin hanskassa se homma. Mut uudet soittajat oli taidoiltaan laaja-alaisempia ja se kuului myös Wildflowerin musiikissa. Kun multa rupes tuleen uutta materiaalia oli jotenkin luonnollista, että nämä uudet kaverit toivat oman tatsinsa mukaan kokonaisuuteen. Tuppuraisen Timo soitti nauhatonta bassoa joissakin biiseissä ja olihan albumilla In The Bushes-duettokin, joka soitettiin basistin kanssa kaksistaan. Biisit on kieltämättä aika kaukana perinteisestä bluesista ja koko lätyn voisi kait luokitella vaikkapa jonkinlaiseksi pop-bluesiksi. Itse diggaan omista levyistäni eniten juuri Wildflowerista. Se on kaikkein persoonallisin levyni, eikä siinä ole niin hirveesti kitaranrenkutusjuttuja, vaan oikeita biisejä, joissa on tarinat. Levy toi mulle paljon naisfaneja. Jostain syystä levy kolahti mimmeille miehiä paremmin. Naisten oli ilmeisesti helpompi samaistua luomiini tarinoihin.

It's A Blessing

Vuoden 2004 keväällä Erja julkaisi cd-singlen One More Time ( BLR 4579 2 ), jolta löytyi kaksi wildflowersävyistä uutta kappaletta, sekä tanssiin kutsuva re-mixaus I Just Came Up With A New Songista. Kesällä oli uusien kuvioiden aika Erjan saatua kutsun liittyä S.F.Bluesin rivistöön.
- Pepe soitti kevättalvella ja kertoi, että oli suunnitteilla semmoinen show, et haluut varmaan lähteä mukaan. Kiersin sitten kesän S.F.Bluesin kolmantena kitaristina. Hemmetin kiva pesti ja kivaa treeniä Blues Caravania ajatellen. Molemmissa ryhmissähän mulla on kaks miestä molemmilla puolillani tykittämässä Marsuillaan. Me tehtiin studiossa albumikin, jolla oli kaksi mun biisiä, mutta levy ei jostain syystä tullut koskaan ulos. En tiedä aikooko Pepe ja Hessu julkaista sen vielä jossakin vaiheessa. On ollut puhetta live-DVD:stä, jolla Lindholmin Dave on vielä geimeissä mukana. Tämä mun osuuteni saattais tulla siinä mukana jonkinlaisena kylkiäisenä. Mutta nämä on näitä tulevaisuuden spekulaatioita, joista en osaa sanoa mitään varmaa. Soittajina oltiin kuitenkin aika erikoinen kolmikko. Mulla on nämä omat juttuni, Heikillä on britti-ihanteensa ja Pepe on puhdas Chicagon mies. Mulle jäi hyvät fiilarit noilta keikoilta. Päällimmäiseksi jäi mieleen, että soitettiin aivan perkeleellisen lujaa.
Vuoden 2005 alkajaisiksi Erja ja Dave päättivät toteuttaa muutamien onnistuneiden duokeikkojen innostamina koko kevään kattavan duo-kiertueen. Kiertueen tueksi julkaistiin It's A Blessing (BLR 33116 2 ) -albumi, joka toteutettiin keikoilta tutuin, akustisin elkein. Levyn muutamilla raidoilla oli mukana kokonainen yhtye, mutta homma tehtiin niin luontevasti, että bändin mukanaoloa ei tavallaan edes huomannut. Levyn lähtökohtana oli akustinen ilmaisu, sähkökitarat oli pistetty kiinni, sähköbasson sijaan käytettiin kontrabassoa ja bändille oli luotu luonnonläheinen akustinen soundi, jonka puitteissa mellastaa. Riisuttu ilmaisu sopi Erjalle kuin nenä päähän. Hän vokalisoi Nobody Knows When You're Down And Outilla levytysuransa tunteikkaimman laulutulkinnan, julkitoi taitonsa bluesmaisten tarinoiden taitavana kertojana Frustration Woman Bluesilla ja Whiskey Daysilla ja ennen kaikkea hän osoitti olevansa nyanssitietoinen taituri myös resonaattorikitaran varressa, turhanpäiväinen liruttelu loisti poissaolollaan.
It's a Blessingin onnistumisesta suuri kunnia lankeaa Erjan ohella koko homman hanskassa pitäneelle Davide Florenolle, jonka tyylitietoinen komppaus tuki Erjan soittoa ja laulua ymmärtävin elkein. Daven itsensä laulama maagisen kaunis Why ja hänen kynäilemänsä Habanero taasen osoittivat Daven ja Erjan olevan monipuolisia ja kokeilunhaluisia muusikoita, jotka eivät millään viihdy valmiiksi rakennetuissa karsinoissa.
- Pitää paikkansa. Kaikki levyni ovat olleet hirveen erilaisia keskenään. Kun miettii, että ne kaikki on ilmestyneet vuoden välein, niin panee mietityttämään, että minkälainenhan maailma täällä mun pääkoppani sisällä oikein onkaan. Mun juttuni saattaa olla aika hankala markkinoitavakin jatkuvan muuttumisen takia, mut kuka haluais aina tehdä samaa levyä uudelleen ja uudelleen - en ainakaan minä. Mä kyllästyn hirveen nopeasti kaikkeen ja mun on ollut pakko saada aina uusia haasteita. Kun olen koko ikäni opiskellut musiikkia ja imenyt hirveesti vaikutteita koulusta, konserteista ja albumeista, niin kaikesta tästä kamasta, jota on tullut imettyä itseensä, on tullut jonkinmoinen rikkaus itselle. Sellainen varasto, mistä pystyy ammentamaan uusia ideoita kerta toisensa jälkeen. Minä haluan käyttää tuota varastoa, en tahdo jäädä polkemaan paikalleni.

Blues Caravan

Syksyllä 2004 Suomessa vieraili saksalaisen Ruf-levymerkin amerikkalaisista naisbluesartisteista kasattu Blues Caravan-kiertue. Erja Lyytinen kävi tapaamassa karavaanikolmikon naistähtiä, Kandye Kanea, Sue Foleyä ja Ana Popovicia ennen näiden Savoyn konserttia ja pyysi puoliksi leikillään pääsisikö hän mahdollisesti soittamaan esikuviensa rinnalle illan keikalle. Tytöt suostuivat ehdotukseen ja Erja kitaroi konsertin loppuosassa amerikkalaisnaisten rinnalla ammattimaisin ottein. Homma toistui seuraavana päivänä Lahti Grand Blues-tapahtumassa, jossa Kandye, Sue, Ana, Erja ja Aija Puurtinen paiskoivat tiskiin yhden komeimmista encoreista, mitä Suomessa on koskaan kuultu. Ruf-levymerkin primus motor Thomas Ruf oli itse paikalla Savoyn konsertissa ja saksalainen pani merkille Erja Lyytisen soittajan taidot ja lavasäteilyn. Hän visioi välittömästi päässään uuden kiertueen, jolla nuoret eurooppalaiset bluesartistit tekisivät kunniaa oppi-isilleen ja rakastamalleen musiikille Blues Caravan 2006 -kiertueen ja Amerikassa synnytetyn yhteislevyn voimin. Thomas Ruf valitsi eurooppalaisiksi karaveenareiksi Erja Lyytisen, Ian Parkerin ja Aynsley Listerin ja lennätti kolmikon pyhiinvaellusmatkalle Amerikan maineikkaimpiin studioihin. Clarksdalen Delta Recording Studiossa ja Memphisin Ardent Studiossa - alkuperäissuunnitelmissa mukana ollut New Orleans jäi väliin hurrikaani Katrinan tuhottua kaupungin! – synnytetty albumi Pilgrimage -Mississippi To Memphis ( RUF 1110 ) ilmestyi vuoden 2005 lopulla herättäen runsaasti huomiota maailmanlaajuisessa blueslehdistössä. Levyn suurimman huomion itselleen keräsi kiistattomasti Erja Lyytinen, joka kolmikon ainoana omaperäisenä artistina erottui brittiläisistä vinguttajakollegoistaan kuin yö päivästä. Levyn kiistattomat kohokohdat menivätkin kirkkaasti Erjan piikkiin, sillä Funky Maman tanssiinkutsuva räime ja Dreamland Bluesin akustinen delta blues olivat valovuosia edellä Parkerin ja Listerin tusinatuotannoista. Levyn hauskin osuus kuultiin kolmikkoa esittelevällä Blues Caravan –biisillä, jolla Erja räppäsi viehkolla stailillaan pienen puheosuuden. Karavaanilevyn kompastukiveksi muodostui alimitoitettu tuotanto. Kolmen kitaristin erilaisia soittotyylejä ei ole edes yritetty hioa yhteen ja nimekkäistä tuottajista huolimatta levyn kitaravallit ovat pahimmillaan karmeaa kuultavaa.
- Albumi tehtiin aika nopeasti, eikä oikein ehditty paneutua siihen kunnolla. Faktahan on kuitenkin se, että kiertueet ja levymyynti kulkee käsi kädessä, joten albumi oli pakko saada mukaan kiertueelle. Koko tämä bändisysteemi, meidän biisit ja yhteissoitto on nivoutunut yhteen vasta sen levyn teon jälkeen. Siinä menee väkisin oma aikansa ennen kuin kolme soolokitaristia, joista kukaan ei halua soittaa komppia, löytää paikkansa samasta yhtyeestä.
Blues Caravan –kiertue on kiertänyt eurooppalaisia live-mestoja hyvällä menestyksellä ja Erja on saanut paljon uusia ystäviä omalle musiikilleen. Vappuviikonloppuna poppoo rantautui myös Suomeen ja Erjan puheet siitä, että bändi on hitsautunut yhtenäiseksi kokoonpanoksi vasta levyn teon jälkeen, saivat katetta. Ainakin Espoon April Jazzissa kuultu konsertti tarjoili kohtuullisen komeaa kuultavaa.
- Nautin Suomen keikoista ihan älyttömästi. Varsinkin Kokkolassa oli tosi intiimi keikka. Esiintyjien ja yleisön välissä oli vain yksi pieni kaide ja yleisö tuli suoranaisesti syliin. Itse diggaan tollasesta hommasta, et näkee ihmisten kasvot ja niitten ilmeet, ihan siinä edessä. Ian ja Aynsley ihmetteli kovasti, kun ihmiset tuli blueskonserttiin tanssimaan pareittain. Niistä se oli jotain ihan ihmeellistä. April Jazzissa, joka oli isompi festivaalikeikka, showmme pääsi kuitenkin paremmin oikeuksiinsa kuin pienemmissä paikoissa. Niin ainakin otaksun.

Bluesartisti

Blues Caravan oli näyttävästi esillä 6.4.2006 Paul Jonesin isännöimässä BBC:n Radio 2:n bluesohjelmassa, joka oli tärkeä näyttöpaikka ennen kaikkea Ian Parkerille ja Aynsley Listerille.
Erjahan on saanut huomattavasti brittikollegojaan enemmän huomiota Dreamland Blueskappaleensa ansiosta, joka julkaistiin alun perin Sue Foleyn kasaamalla Blues Guitar Women (RUF 1112) -koosteella. Kun Pohjois-Amerikan arvostetuimpiin blueslehtiin lukeutuva Blues Revue poimi lehtensä mukana jaettavalle samplerille Erjan Dreamland Bluesin kyseiseltä koosteelta, suomalaisartistin tunnettavuus amerikkalaisen bluesinharrastajien keskuudessa kipusi kohisten.
- Biisini julkaiseminen noilla levyillä on tehnyt pelkkää hyvää maineelleni. Olen saanut paljon postia, joissa porukat kertoo kuulleensa näitä kokoelmia ja mun biisiä on kehuttu älyttömän hyväksi. Varsinkin Dreamland Bluesin soundimaailmasta on digattu, laulunihan on äänitetty sellaisella vanhalla nauhamikillä. Nykypäivänä kaikki on niin kirkasta ja tuotettua ja kompressoitua ja tää mun biisini on ihan päinvastaista stuffia. Se on miellyttänyt ihmisten korvia ympäri maailmaa. Porukat on olleet tosissaan kiinnostuneita tästä ”vanhasta uudesta soundista”.
Vanhaa uutta soundia on odotettavissa myös Erjan ensimmäisellä omalla Ruf-levyllä, joka ilmestynee alkusyksyllä.
- Seuraava levyni tulee olemaansisällöltään sellainen, jota monet fanit ovat odottaneet jo vuosia. Sellainen tiukka ja rouhee paketti, jota voi todellakin kutsua blues-albumiksi. Kun mua on tähän mennessä kutsuttu blues-artistiksi, lokerointi on ollut vähän niin ja näin. Mullahan on kuitenkin sellainen crossover-bluesartistin ajattelutapa, että tulen aina hyödyntämään erilaisia tyylilajeja. Ja vaikka blues onkin soinut kaikessa musiikissani sellaisena punaisena lankana, osaa tuotannostani on vaikea mieltää bluesiksi ollenkaan. Mutta tällä kertaa on tulossa aitoa tavaraa ja ehdottomasti tuotantoni blueseinta kamaa. Koska ihmiset on tykänneet niin valtavasti Dreamland Bluesista, olen päättänyt, että ihkaensimmäisellä kansainvälisellä levylläni hyödynnän laajalti kyseisen kappaleen soundimaailmaa. Äänitän levyn kesällä Clarksdalessa. Ja vaikka Suomestakin löytyisi mahtavia muusikoita ja sessio-äijiä, niin olen päättänyt, että kun kerran lähden jenkkeihin, niin totta kai käytän sikäläisiä soittajia. Niitten välityksellä pystyn saamaan sen paikallisen viban siihen hommaan. Me ollaan kuitenkin eurooppalaisia, valkoisia, säntillisiä ihmisiä, niillä on ihan eri fiilingit siellä Mississippissä. Ihmiset ajattelee siitä musasta ihan eri tavoin kuin me täällä Suomessa. Niillä on semmoinen laid back, easy going-mentaliteetti ja haluun, että mulla on paikalliset muusikot sikäläisine fiiliksineen siellä käytettävissä, että saan sen bluesin ytimen puristetuksi albumilleni. Ajatuksena on, että mukaan tulisi myös yksi gospelsävytteinen raita, jolla käyttäisin sikäläisen gospelseurakunnan laulajia. Valmista materiaalia multa löytyy vaikka kahden albumin verran. Matsku on jo tavallaan valmiina, käynnissä on enää sellainen sovituksellinen loppuvääntö. Levy ilmestyy näillä näkyvin syyskuussa.

Takaisin