Kirjoittaja: Sami Ruokangas

Pepe Ahlqvist 50 vuotta - Juhlakeikka UMO:n kanssa Puistobluesissa

Blues News tapasi heinäkuussa 50 vuotta täyttävän Pepe Ahlqvistin, joka juhlii pyö-reitä vuosia UMO:n kanssa tekemällään Mister Blues -levyllä. - UMO-levyä aloitettiin tekemään tammikuussa Järvenpäässä Sibelius-Akatemian tiloissa. Siellä tehtiin pohjia, varsinainen UMO osuus. Sitten pikkuhiljaa ääniteltiin Haaviston Ollin kotistudiossa muita osuuksia. Mehän asutaan melkein naapurissa. Minä asun Tuusulassa ja Olli Järvenpäässä niin siellä oli hyvä lauleskella ja soitella iltaisin. Sitten tehtiin vielä vähän Hitsvillen studiolla. Levyä tehtiin tammi-, helmi- ja maaliskuu. Kiva oli tehdäkin hissun kissun ilman mitään paineita. Levy ilmestyy kesäkuun lopussa. Julkaisukeikka on Puistobluesin pääkonsertissa.
Olet työskennellyt UMO:n kanssa jo ennen tätä levyä.
- Me teimme melkein 20 vuotta sitten, jotain 1988 ensimmäiset keikkamme. Esko Linnavalli oli vielä silloin orkesterin johtaja ja oli hieno tutustua häneen. Teimme aika paljonkin keikkoja silloin, mm. yhden konserttikiertueen. Sitten matkan ja vuosien varrella on ollut satunnaisia keikkoja. Nyt on ollut taukoa monta vuotta, mutta sain idean yhteisestä levystä. Olen muutenkin elvyttänyt big band - hommaa. Minulla on aikamoinen big band –mappi nuotteja, lähemmäs 50 biisiä. Uutta tulee koko ajan lisää. Olen parin kolmen vuoden sisällä tehnyt keikkoja mm. Imatra Big Bandin kanssa ja Ostrobotnia Jazz Orchestran eli entisen Kokkola Big Bandin kanssa. Sitten meillä oli keikka Lohja Big Bandin kanssa ja Savonlinna Big Band oli vuosi sitten, samoin Jyväskylä Big Bandin kanssa. Suomessa on paljon big bandejä, melkein 50. Elojazzissa meillä on keikka Oulu All-Stars Big Bandin kanssa.
- Muistan kun kävin vuonna 1974 Kulttiksella katsomassa Count Basien ja silloin jo diggasin isoja orkestereita. Muistan haaveilleeni että olisi kiva vetää joskus tuollaista. Big Joe Turner oli siinä solistina. Olin silloin 18-vuotias. Siitähän se unelma sitten alkoi toteutua. 80-luvun lopulla oli UMO-hommaa.
- 90-luvun alussa tein yhden big band – levyn Ogeli Big Bandin kanssa silloin kun Ogeli (Oulunkylän pop & jazz konservatorio) täytti 20 vuotta. Olen levyn solistina. Eero Koivistoisen kanssa teimme 90-luvun alussa Ylen kantanauhan, joka ei ole ihan täydelle big bandille, mutta senkin matskun voi big band vetää, kun tuplaa stemmat Niistä on yksi biisi tällä levyllä, Eero Koivistoinen on tätä varten kirjoittanut laajemmat sovitukset ”Last Hope Is Gone” kappaleeseen, jonka alun perin tekivät Paul Butterfield ja David Sanborn.
Kertoisitko uuden Mister Blues –levyn sisällöstä?
- Ihan uutta originaalimatskua sillä ei ole. H.A.R.P.-levyltä on pari biisiä. Sitten on Rolling Tumbleweedin levyltä nelisen biisiä. Sillä oli Kallio Horns ja Heikki Keskinen mukana joka nyt sovitti Mister Bluesin kaikki kappaleet. Ne on isonnettu suurelle bändille. Sitten mukana on muutama cover. Horace Silverin vanha jazzbiisi ”Senor Blues” muun muassa. Syl Johnsonin ”Come On Home”, soulahtava balladi. Kyllä se monipuolinen levy on, jota saa kuunnella muutaman kerran läpi jos haluaa päästä sisälle. Se on rhythm & blues –pohjainen, mutta siinä on funkahtavia, soulahtavia aineksia ja sitten vähän jazzin aineksia. UMO on kuitenkin maailmanluokan big bandeja, jossa on sekä nuorempia että vanhempia huippuluokan jazzmuusikoita. Myöskin Pentti Lahti, joka on ollut mukana 30 vuotta alusta saakka. He vetävät mitä tahansa miten päin tahansa. Solisteja on bändissä paljon, joten ero pienempään bändiin on lähinnä siinä, ettei tarvitse itse vinguttaa kaikkia sooloja!
- Soitto big bandin kanssa on sikäli kurinalaisempaa kuin pikkubändissä että musiikki on pitemmälle sovitettua. Rakenteista ei voi tuosta vaan poiketa, jollei siitä sovita ennen biisiä. Toki perusbluesissa voi ottaa yhden säkeistön enemmän, mutta sekin yleensä sovitaan, sillä lavalla on parikymmentä ukkoa ja pitää mennä lappujen mukaan. Pikkubändillä on enemmän pelivaraa ja mitä pienemmäksi bändi muuttuu, sitä enemmän on pelivaraa. Yksinään voi tehdä mitä lystää, duollakin aika pitkälle.
- Puistobluesin jälkeen soitamme tiistaina 4. heinäkuuta, eli meikäläisen synttäripäivänä Espan lavalla Helsingissä ja siinä ovatkin kesän keikat tällä kokoonpanolla. Syksylle on ehkä tulossa lisää pieniä konserttisaleja.
- Rolling Tumbleweed loppui 2003 ja sen jälkeen olen tehnyt hommia omiin nimiini. Leinon Tomin ja Jonne Kulluvaaran kanssa olen tehnyt perusduokeikkoja. Pitkästä aikaa olen liittynyt myös Matti Oilingin johtamaan Oiling Boilingin - bändiin ja siinä olen ollut vuoden pari aika lailla vakituinen jäsen. Siinäkiin on kaksi puhaltajaa ja se on hyvä bändi tänä päivänä. Tänä kesänä tulee taas Blues Mama Brown Sugar Dixon Suomeen ja säestämme häntä, sekä loppukesästä olemme taas lämmittelemässä B. B. Kingiä Jäähallissa. SF-Blues oli viime kesänä. Tänä kesänä ei ole, mutta 2007 on tarkoitus taas jatkaa ja on ollut puhetta että paketissa olisivat vieraina Eero Raittinen ja Jukka Gustavson. Todennäköisesti teemme vuodenvaihteessa taas levyn. Keikkaa on siis duosta big bandiin. Sitten on vielä muutamia keikkoja silloin tällöin tekevä Pepe Ahlqvist R & B Band jossa ovat Timo Pratskin koskettimissa, SF-Bluesin komppi eli Jani Auvinen rummuissa ja Janne Rajala bassossa sekä Jarmo Hynninen kitarassa. Se kokoonpano on muun muassa Rauma Bluesissa. Syksyllä soitamme Lahden Blues & Rootsissa.
Televisiossa esitettiin äskettäin Disneypiirretty Toy Story, jossa esität Randy Newmanin bluespohjaisia kappaleita Suomeksi. Missä muissa elokuvissa olet ollut mukana?
- Olen tehnyt Disney-juttuja muitakin, Aristokatit, Ötökän elämää, 102 Dalmatialaista, Lerijonakuningas kakkosen jossa olen paviaani laulaen pari biisiä ja puhuen vähän dialogia. Ne ovat kivoja hommia joihin silloin tällöin pääsee ja joissa saa tehdä vähän näyttelijän työtäkin. Aristokateissa ja Leijonakuninkaassa oli repliikkejä. Yleensä jos meikäläistä pyydetään näihin, musiikki on bluespohjaista johon halutaan bluesääntä.
Soitatko Mister Bluesilla kitaraa vai harppua vaiko molempia?
- Pelkkää kitaraa. Kitara on ollut pääsoittimeni jo vuosia. Soitan levyn soolot ja Putkisen Ykä soittaa komppia. Harppuakin soitan silloin tällöin, mutta harppua tuli aikoinaan soitettua niin paljon että suoraan sanottuna se tuli kelattua tarpeeksi läpi, eikä soittimesta löytänyt enää oleellista uutta. Sitä paitsi laulaminen ja bluesin tulkitseminen on se kaikkein oleellisin juttu. En enää myöskään edusta mitään tiettyä tyylisuuntaa kuten esimerkiksi chicagobluesia. Bluesharppu on omimmillaan chicagobluesissa enkä ole enää vuosiin edustanut pelkästään sitä tai mitään muutakaan lokeroa. Harppua soitan nykyään tarpeen tullen. Tokihan meikäläisen kitaransoittokin on sitä Nastola-Lahtibluesstailia. Kitaransoitosta löytyy haasteita ja treenattavaa, pikkausta, jota olen harrastanut sekä biisien tekemisestä kitaralla. Ehkä harpustakin löytyisi jotain uutta treenattavaa jos lähtisi kromaattiseen maailmaan, enkä tarkoita George Smith –juttuja vaan lähinnä Stevie Wonderia. Liikun kuitenkin joka tapauksessa enemmän tai vähemmän bluesin alueella. Aloitin aikoinani kitaralla ja olen sitä soittanut aina. 80-luvun puolessavälissä aloin soittaa kitaraa keikoilla ja Rolling Tumbleweedin aikoina levyillä. Vuosien varrella olen liikkunut aika laajalla alueella josta alkaa vuosien mittaan muodostua se Pertti Kalevi Ahlqvist, soittipa sitten kitaraa tai harppua, duossa tai big bandissä.
- Suomessa on hienoa se, että vuosien varrella blues on tullut aina vain ammattimaisemmaksi. Erja Lyytinen, Jussi Raulamo, Ismo Haavisto, Ville Leppänen ja Tomi Leino tekevät tätä ammatikseen. Samoin Jonne Kulluvaara on musiikin ammattilainen jonka asenne on tehdä keikkaa koko ajan. Honey B. & T-Bonesit ovat vielä mukana ja ammattimaisesti musiikkia tekeviä nuoria näyttää tulevan koko ajan. Ei minulla tietenkään ole mitään bluesin harrastelijasoittajia vastaan. Musiikki on hieno harrastus mutta bluesmusiikin profiili nousee mitä ammattimaisempaa sen soittaminen on.
- Syntymäpäiviäni en juhlista muuten kuin UMO:n kanssa keikalla Puistobluesissa. Tervetuloa kaikki konserttiin ja hyvää kesää Blues Newsin lukijoille. Hienoa että lehteä julkaistaan edelleen ja se näyttää voivan hyvin.

Takaisin