|
Teksti: Juhani Ritvanen
Doowopin aamuhämärissä
Meitä morkataan säännöllisin väliajoin siitä, että arvioimme liian kummallisia
levyjä, jopa sellaisia joita ei löydy Anttilasta. No, nyt on käsillä ihan
peruskamaa eli englantilaisen halpamerkki Properin julkaisemat kaksi lauluyhtyeboxia – ja kumpaakin dumppaa myös Anttila. Ellei löydy, niin ei hinta muuallakaan päätä huimaa, ei etenkään laatuun nähden. Näiden äänentaso on myös aivan kelvollinen – ja mikä ettei, likipitäen kaikki kun on noukittu aiemmilta laadukkailta (mutta tietysti niiltä edellä mainituilta liian ”kummallisilta”) koosteilta. Kummassakin laatikossa on lisäksi erinomainen (52- ja 60-sivuinen) informatiivinen vihko (nippelitietoa, discografiaa, kuvia), joten seuraavassa en detaljeja latele, tehdään vain pikasilmäys siihen mitä tarjolla on.
THE DAWN OF DOO-WOP
(Properbox 44), ’02
Vol. 1 – Digging The Roots
(1) When The Swallows Come Back To Capistrano – Ink Spots (2) Natchez Mississippi Blues – Lewis Bronzeville Five (3) Paper Doll – Mills Br (4) Coming In On A Wing And A Prayer – 4 Vagabonds (5) Just For You – Red Caps (6) You Always Hurt The One You Love – Mills Br (7) I’m Living For You – Toppers (8) In A Palace Of Stone (9) To Each His Own – Ink Spots (10) I Sold My Heart To The Junkman – Basin Street Boys (11) That Chick’s Too Young To Fry – Deep River Boys (12) Bye Bye Baby Blues – Ravens (13) P.S. I Love You – 4 Vagabonds (14) Ol’ Man River – Ravens (15) Near To You – Basin Street Boys (16) Together – Ravens (17) Shorty’s Got To Go – Bill Johnson & His Musical Notes (18) Across The Alley From The Alamo – Mills Br (19) You’re Breaking My Heart – Ink Spots (20) River Stay Away From My Door – Syncopaters (21) These Are The Things I Want To Share With You (22) Loch Lomond – 4 Rockets (23) White Christmas – Ravens (24) Milky White Way – Trumpeteers (25) Boogie Woogie On A Saturday Night – Steve Gibson & The Red Caps
Otsikko pätee, eli aloitetaan lauluyhtyeiden isoisistä (Ink Spots, Mills Br) ja jättihitit (3), (6) ja (9) ovat mukana – nämä päätyivät pop-tilaston ykköseksi, mustalla puolella menestys oli pykälää paria heikompi. No, kaikki tietävät miltä tämä kuulostaa – nättiä, mutta varsin viihteellistä. Olisin kaivannut enemmän Lewis Bronzeville Fiven, Toppersin (Red Caps –viritelmä) ja Bill Johnsonin bändin kaltaisia oudompia nimiä, mutta eipä tällaiselta voi mahdottomia odotella. Four Vagabonds sentään on päässyt mukaan, mutta ”mustin” 40-luvun porukka Cats & The Fiddle loistaa poissaolollaan – saas nähdä milloin saan sunnittelemani jutun kasaan ja milloin sille ilmaantuisi tilaa lehdessämme…
Täältä löytyvät myös Ravensin ensiyrityksiin kuuluva keskitempoinen ja bluespitoinen (12; Hub 3030), Driftersille tunnettavuudessa häviävä Jimmy Ricksin basso-soolollaan aloittama joululauluversio (23) sekä mullistavaksi väitetty (14; National 9035), joka ei silti noussut kuin sijalle 10 listoilla. Deep River Boysin versio noveltyhenkisestä jutusta (11) edelsi Louis Jordan –hittiä ja Basin Street Boysin originaalilla oli aikaeroa Patti LaBellen ja Bluebellesin varhaishittiin ”I Sold My Heart To The Junkman” lopulta 16 vuotta, ja Bluebelles –levyn lauloi oikeastaan The Starlets, jolle esim. Whitburn nykyään antaa kunnian levyetiketin tiedoista piittaamatta…
Syncopaters oli Ink Spots –henkinen mutta modernisoundisempi yhtye, ja cd:n lopusta löytyvä (25) on yksi kaikkien aikojen myydyimmistä gospel-levyistä. The Four Rockets oli itse asiassa Trumpeteers, ja heidän versionsa kansansävelmästä (22; Aladdin 3017) on basso/tenorivuorottelua käyttävä svengailu. Päätösraita on tyystin muusta sisällöstä eroava vauhtirymistely vuodelta ’51 – cd:n muu tarjonta vuosilta 1940-48.
Vol. 2 – Birdland
(1) It’s Too Son To Know – Orioles (2) Be I Bumble Bee Or Not – Ravens (3) Will You Be Mine – Swallows (4) When I Leave These Prison Walls – Larks (5) I’m Through – Robins (6) Careless Love – Ravens (7) I’m Just A Fool In Love – Orioles (8) Eyesight To The Blind – Larks (9) Dearest – Swallows (10) Someday – Ravens (11) Hold Me Squeeze Me – Orioles (12) School Girl Blues – Robins (13) Wishing For You – Swallows (14) Darlin’ – Larks (15) I’m Gonna Take To The Road – Ravens (16) If I Didn’t Love You So – Robins (17) What Are You Doing New Year’s Eve – Orioles (18) Since You’ve Been Away – Swallows (19) My Reverie – Larks (20) Our Romance Is Over – Robins (21) If You Didn’t Mean It – Ravens (22) I Miss You So – Orioles (23) Eternally – Swallows (24) There’s Rain In My Eyes – Robins (25) Coffee Cigarettes And Tears – Larks
Vol. 3 – Doo-Wop Dreamin’
(1) She’s Gone – Dozier Boys (2) Where Are You – Mello-Moods (3) With A Broken Heart – 5 Keys (4) Don’t You Ever Mind Them – Melody Masters (5) Don’t Say You’re Sorry Again – Rivals (6) Give Me One More Chance – Royales (7) Shouldn’t I Know – Cardinals (8) Do Something For Me – Dominoes (9) Too Late Baby – 5 Keys (10) What Does It Matter – Johnny Moore’s Three Blazers (11) Journey’s End – Royal Sons Quintet (12) I’d Rather Have You Under The Moon – Orioles (13) Can’t Get You Off My Mind – Dreamers (14) Weeping Willow Blues – Dominoes (15) You Captured My Heart – Sultans (16) The Glory Of Love – 5 Keys (17) I’ll Always Love You – Cardinals (18) Cool Saturday Night – Striders (19) Summertime Gal – Basin Street Boys (20) I Am With You – Dominoes (21) I Don’t Believe In Tomorrow – Larks (22) Missing You – Four Blues (23) Christmas Is Coming At Last – Rhythm Kings (24) These Things I Miss – Dreamers (25) As Long As I Live – 4 Blues
Paketin keskimmäiset osat ovat valtaosin aivan 50-luvun alusta – pari 40-lukulaista on sotkemassa pakkaa, vaikkei niinkään soundillisesti; hidasta ja hillittyä on edelleen, pari puolisvengailua seassa. Vol. 2 on omistettu varhaisille ”lintu”-yhtyeille, ja asialla on vain viisi porukkaa, kieltämättä tyylin huippunimiä. Möräkkäsoundisin on basso Bobby Nunnin ansiosta The Robins, ja nämähän ovat kaikki Johnny Otisin kanssa purkitettua kamaa, poikkeuksena (12; RIH 150); vihossa ei mainita halaistua sanaa Little Estheriä matkivasta naissolistista – vai onko tämä muka tenori Ty Terrell?? Ei takuulla, eiköhän asialla ole Nic Nacsissakin vastaavaa tehtävää eli Esther-apinointia hoidellut Mickey Champion. Osan ”arvokkaimpia” paloja kumminkin, ja hieno levy! Oriolesilta on otettu ”hämäyksen” vuoksi jump (11); ei todellakaan tyypillinen näyte…
The Larks (BN 116) oli aamuhämärän yhtyeitä ja yksi harvoista, joka levytti puhdasta bluesia (8), mutta siinä sivussa myös varsin viihteellistä tavaraa kuten osan päätös, josta en koskaan oikein ole välittänyt. Yhtye on jenkeissä hurjassa huudossa sellaisten balladien kuin (4) ja (19) takia, ja kieltämättä edellisellä on aika kovat lyriikatkin kuten titteli ”When I Leave These Prison Walls” lupaa.
Vol. 3 ei musiikillisesti juuri eroa, mutta täällä on vähän oudompaakin tavaraa kuten The 5 Royalesin (BN 60) varhaismuodot Royal Sons (silkkaa gospelia) ja Royales (silkkaa r&b:tä), Aristocratille enemmänkin levytellyt Dozier Boys (eipä kuulu Chessin oikeudenhaltijoilta yhtyeen omaa cd:tä, ei niin millään – mutta tuleehan Muddyä, Chuckia ja kumppaneita yhä uusina ryhmityksinä muutama vuodessa…) ja taustaporukkana erittäin suosittu The Striders. Viimemainittu levytti mm. Savannah Churchillin ja Bette McLaurenin kanssa mutta veljesporukka (Gene, Charles ja Jim Strider) vahvistettuna neljännellä miehellä (mm. Al Martin) teki hienoja kiekkoja omastakin takaa, ja vuosien patinaa hehkuva hämyily (18; Apollo 1159) vuodelta ’49 on yksi legendaarisimmista; cd:n cooleimmat soundit, vai tulevatko ne sittenkin ensimmäiseltä ”nuorisoyhtyeeltä”, 12-16-vuotiailta The Mello-Moodseilta, jonka upean balladin (2; Robin 105) jopa Whitburn noteeraa 9 vuotta vanhassa listakirjapainoksessaan 2000 taalan arvoiseksi siitä huolimatta että kyseessä on listahitti (sija 7).
Täällä astuvat kuvaan myös mahtiyhtyeet 5 Keys (BN 52) ja Dominoes (BN 50) ensihiteillään (16) ja (8), ja vähän yllättäen myös Atlanticin heikoimmin tunnettu ”iso” yhtye Cardinals (BN 70), jonka materiaalia ei ole ollut saatavan aikoihin edes bootleginä – virallisesti ei kai koskaan. Dominoes-solistina oli vielä Clyde McPhatter, ja jälki on kovaa.
Johnny Moore’s Three Blazers on mukana mustana hevosena, ja (10) on RCA:ta vuodelta ’50 (# 22-0034). Pehmeä-ääninen pianistilaulaja on Lee Barnes, ei suinkaan Aladdinille soolona tuolloin hittejä väsännyt Charles Brown. Dreamers, Sultans, Four Blues ja Rhythm Kings ovat Apollon ja Jubileen varhaisia porukoita, Dreamers-solistina on raidalla (13) nainen – Harrient Calander vihon mukaan. Harrient? No, uskotaan.
Vol. 4 – Doo-Wop Dancin’
(1) Too Much Of A Little Bit – Royales (2) Rockin’ – Robins (3) Roll Roll Pretty Baby – Swallows (4) Fool Fool Fool – Clovers (5) I Ain’t Fattening Frogs For Snakes – Larks (6) It It’s So – Robins (7) Please Don’t Leave Me – Cardinals (8) Rival Blues – Rivals (9) How Long Must I Wait For You – Larks (10) Buzz Buzz Buzz – Treniers (11) Don’t You Know I Love You – Clovers (12) Hey Little Girl – Larks (13) Old McDonald – 5 Keys (14) Sixty Minute Man – Dominoes (15) Turkey Hop – Robins (16) That’s What You’re Doing To Me – Dominoes (17) It Ain’t The Meat – Swallows (18) Pretty Baby Blues – Cardinals (19) Ooh… It Feels So Good – Larks (20) I’m Living OK – Robins (21) Chicken Blues – Dominoes (22) Hucklebuck With Jimmy – 5 Keys (23) Tuscaloosa – Red Caps (24) Lemon Squeezing Daddy – Sultans (25) – Go Go Go – Treniers
Nopeammat jump-palat on sitten keskitetty viimeiselle osalle, ja nämä ovat edelleen vuosilta 1950-51, poikkeuksena vuoden ’47 Treniers-novelty (10); oikeastaanhan tämä ilmestyi Trenier Twinsin nimissä Mercurylla (# 8045), asialla Claude ja Cliff Trenier sekä Gene Gilbeauxin bändi.
Noilta muilta kiekoilta tuttuja yhtyeitähän täällä vilisee, lisäyksenä Clovers joskin vain kahden hitin verran. Robinsilta on tarjolla toinen oudompi kakku – jorottava Nunnin sooloilema hitaahko bluesmurina ”Rockin’” ilmestyi numerolla Modern 807, ja Johnny Otis vibrafoneineen ja bändeineen tuntuu olevan taustalla.
Kovasti bassovetoisten puoli-jumpien varassa täällä mennään, ja kieltämättä käy mielessä että näille olisi saatu enemmän vaihtelua ja kuunneltavuutta, jos ryhmitystä olisi muutettu ja sekoiteltu balladi- ja jumpahtavaa puolta huomattavasti enemmän. No, hienoa kamaa silti, ja puoliväliin sijoittuu erittäin kova hittiputki, jonka katkaisee 5 Keysin jäntevästi kulkeva jumpversio vanhasta kunnon ”Piippolan vaarista”. Swallows-klassikko ”It Ain’t The Meat” (It’s The Motion) ei noussut listoille, sillä radiosoitto taisi jäädä vähäiseksi. Aina vaan jaksaa huvittaa, kun yhtyeen viileästi vetelevältä bassolta Norris ”Bunky” Mackilta pettää pokka yhdessä kohtaa…
DOOWOP DELIGHTS
(Properbox 79), ‘04
Vol. 1 – From Rags To Riches
(1) Crying In The Chapel – Orioles (2) Wheel Of Fortune – Cardinals (3) Golden Teardrops – Flamingos (4) These Foolish Things – Billy Ward & The Dominoes (5) Help Me Somebody – 5 Royales (6) White Cliffs Of Dover – Blue Jays (7) A Thousand Stars – Rivileers (8) Goodnite Sweetheart Goodnite – Spaniels (9) Gee – Crows (10) A Sunday Kind Of Love – Harptones (11) Stormy Weather – 5 Sharps (12) Crazy Crazy Crazy – 5 Royales (13) Beside You – Swallows (14) You’re My Inspiration – 5 Crowns (15) Is It A Dream – Vocaleers (16) Money Honey – Drifters (17) Rock Me All Night Long – Ravens (18) Baby It’s You – Spaniels (19) Baby Don’t Do It – 5 Royales (20) I Found Out – Du Droppers (21) Have Mercy Baby – Dominoes (22) Baby Please Don’t Go – Orioles (23) The Bells – Billy Ward & The Dominoes (24) Rags To Riches (25) Too Much Lovin’ – 5 Royales
Tuoreempi Proper-boxi ratsastaa jo puhtaasti doowpin nimellä, mutta minusta tämä on yhä selvää r&b-musiikkia – äänitteet ovat vuosilta 1951-53, ei silloin vielä doowopia tehty – tai tehtiin kyllä, mutta The Ravensin “Count Every Star” oli vuosia edellä aikaansa eikä sitä ole tänne huolittu.
Ykköslevyllä sen sijaan on tiukka paketti 50-luvun alun yhtyehittejä, seassa on vain pari lipsausta eli Blue Jaysin versio ikivihreästä (6; tämä löytyy jokaiselta Chessin aihetta sivuavalta koosteelta), 5 Crownsin kadunkulmaballadi (14) sekä ”maailman harvinaisin levy”, 5 Sharpsin (11) joka nykyään päätyy liki jokaiselle hittikoosteelle – aika irvokasta, kun tästä tunnetaan tasan yksi ehjä savikakku…
Kelpaa tällaista kuunnella, ja nyt tulevat mukaan jo ”uuden” polven yhtyeet Flamingos, Harptones, Vocaleers ja kumppanit. Kiva kuulla esim. Rivileersin (kuvassa yllä, juttua BN:issä 61, 172) hieno balladi (7; Baton 200) pitkästä aikaa yleiskoosteella, sama pätee Vocaleersiin (BN 136). Vaihteluakin hittipaketilla riittää kiitettävästi.
Vol. 2 – Too Hot To Handle
(1) Good Luck Darling – 5 Crowns (2) I’ll Be Back – Ravens (3) Can’t Do Sixty No More – Du Droppers (4) Lucy Brown – Larks (5) Kiss Me Baby – Cardinals (6) Bicycle Tillie – Swallows (7) Someday Someway – Flamingos (8) I Want Her Back – 5 Budds (9) Pedal Pushin’ Papa – Billy Ward & His Dominoes (10) Waiting At The Station – Cap-Tans (11) My Baby’s Gone – Ray-O-Vacs (12) I Wanna Know – Du Droppers (13) Mama (Your Daughter Told A Lie On Me) – 5 Keys (14) Bounce – Spaniels (15) The Last Of The Good Rocking Men – 4 Jacks (16) I-Yi – Hawks (17) Sure Cure For The Blues – 4 Jacks (18) Oh Babe! – 5 Keys (19) My Baby Done Told Me – Robins (20) Cross Over The Bridge – Flamingos (21) Ho Help Wanted – Crows (22) Too Hot To Handle – Blue Notes (23) Real Pretty Mama – Meadowlarks (24) Housewife’s Blues – Enchanters (25) Fine As Wine – Crickets
Vol. 3 – Rocking & Crying Blues
(1) Teardrops On My Pillow – Orioles (2) Paradise Hill – Embers (3) I Want To Love You Baby – Serenaders (4) I Walk Alone – Vocaleers (5) In The Mission Of St. Augustine – Buccaneers (6) Shadrack – Larks (7) Please Love Me – Marylanders (8) I – Velvets (9) I Miss You So – Orioles (10) Alone Again – 5 Crowns (11) I’ll Cry No More – Crickets (12) Good Old 99 –
Marylanders (13) Don’t Be Angry – Sultans (14) Hurry Home Baby – Flamingos (15) No One To Love Me – Sha-Weez (16) You’re Nobody Til Somebody Loves You – Ebonaires (17) I Only Have Eyes For You – Swallows (18) Are You Lonesome Tonight – Red Caps (19) Cryin’ For My Baby – Hollywood Flames (20) Will You Be True – Vocaleers (21) You Are My Only Love – Cardinals (22) Blues At Dawn – Sultans (23) Give Thanks – Platters (24) Rocking And Crying Blues – 5 Keys (25) I’d Be Satisfied - Billy Ward & His Dominoes
Vol. 2 on omistettu nopeammille paloille, eikä hittejä enää ole mukana kuin Du Droppersin (12); miten lie tänne jäänytkin. Jopa 40-lukulaisilta porukoilta Cap-Tans ja Ray-O-Vacs on kaivettu nopeammat näytteet, ja nämä kyllä erottuvat joukosta vanhahtavine tyyleineen; Ray-O-Vacs pistää bluesiksi raidalla (11; Decca 48221). Satsin harvinaisempaa kamaa ilman muuta, sillä cd:n ainoa naisyhtye Enchanterskin on kaivettu taannoisilta Sequelin Jubilee –koosteilta (BN 154,158,160). Sinänsä (24) on ihan tanakka jump-blues!
Four Jacks –raidat ilmestyivät Federalilla, ja ovat tainneet ilmaantua saataville Acen tai jonkun muun brittifirman koosteilla, joten kopsaus on ollut helppoa… Mitään jokapaiväistä kamaahan nämä bassovetoiset jump-palat eivät ole, ja jälkimmäisellä (17; Fed. 12079) laulaa myös Cora Williams, yksi King/Federalin monista nais”tähdistä”. Mainittakoon myös, että 5 Keysin (18) onkin yllättäen vähän hidastempoisempi valitus, ei taas yksi versio monen hitiksi vääntämästä sävelmästä. Vielä harvemmin osuu vastaan osan nimikappale, Blue Notesin (22); olihan tämä toki taannoisella Rama-tuplalla (BN 182).
Kolmannella levyllä on sitten sekaisin hitaampaa ja nopeampaa, ja mainittakoon nyt varmuuden vuoksi, että ainuttakaan valkonaamojen raitaa ei näiltä kiekoilta löydy. Serenaders, Marylanders, 5 Crowns, Velvets, Vocaleers ja kumppanit eivät ole yleisintä kamaa, mutta niiden läsnäolo selittyy varhaisemmilla Relicin. Sequelin ja Westsiden julkaisuilla, joita täällä epäilemättä on hyödynnetty häikäilemättä – samahan päti myös ensimmäisen laatikon moniin Apollo-raitoihin; Relicin hienoja uusintoja lienee tutkittu hartaasti (mm. BN:t 119,122,170,178), ja sieltä löytynee myös Larks-äänitteiden lähde. Sinkkuina näitä on turha havitella, vaikka olenkin joskus pidellyt käpälissäni erittäin ruttuisessa kunnossa ollutta Velvets-kiekkoa ”I” (Robin 105)… Taisi päätyä Tarmo Talvion hyllyyyn, ja on varmasti yhä tallella… vaan milloin on mahdettu soittaa viimeksi…?
Kolmas cd taitaa kääntyä enemmänkin otsikossa mainitun itkun suuntaan (onhan täällä mm. New Orleansin ”helmiin” lukeutuva Sha-Weez -parku ”No One To Love Me”), sillä rokkaavat bluesit kuten Marylandersin (12) jäävät vähemmistöön. ”Are You Lonesome Tonight” on kuin onkin Elviksen versiona tunnettu sävelmä, mutta vuoden ’50 Red Caps –jorina (Steve Gibsonin bassoääni soolossa) ei suinkaan ole originaali, sen teki Al Jolson joskus 30-luvulla… Tässä on pitkä runonlausuntakohtaus, joten räppiä vedettiin jo 55 vuotta sitten… Ja taustalla vilahtavat jouset!
Länsirannikon äänitteet ovat selvästi aliedustettuna; aiemmin on oltu melkeinpä Robinsin varassa. Hollywood Flames näyttää jump-raidalla (19; Unique 009) että kyllä sielläkin osattiin…
Vol. 4 – Call A Doctor
(1) Why Don’t You Believe Me – 5 Crowns (2) Will She Know – Serenaders (3) Come On And Love Me Baby – Du Droppers (4) Rough Ridin’ - Jimmy Ricks & The Ravens (5) Straighten Up Baby – Treniers (6) I Had A Love – Flairs (7) Dirt Dishin’ Daisy – Red Caps (8) You Ain’t Ready – Flamingos (9) Fried Chicken – Marylanders (10) Lovie Darling – Cardinals (11) You Don’t Move Me – Spaniels (12) Baby Please – Moonglows (13) Tabarin – 4 Flames (14) Little Girl Little Girl – Du Droppers (15) Getting Tired Tired Tired – Orioles (16) A Falling Star – Robins (17) Red Sails In The Sunset – 5 Keys (18) Between The Devil And The Deep Blue Sea – Billy Williams Quartet (19) All Night Long – Orchids (20) Be Bop Wino – Lamplighters (21) Call A Doctor – Crows (22) See See Rider – Orioles (23) Whistle My Love – Moonglows (24) I Live True To You – Larks (25) She Rocks - Cardinals
Tutut porukat jatkavat päätöslevyllä, piristyksenä tarjotaan edellä kaipaamiani länsirannikon Flairs- ja Meadowlarks-näytteitä kahden verran, mutta tutummasta päästähän nämä ovat. Eikä täällä muutenkaan pröystäillä esim. Cloversin Rainbow–kiekolla tai Moonglowsin Champagne-merkille tehdyllä ensilevyllä – tuttua ja turvallista, mutta mikäs siinä, hienoa tavaraa on tämäkin pullollaan. Treniers ja Red Caps ovat oudointa antia, ja kumpikin kelpo r&b:tä – kieltäydyn kutsumasta näitä doowopiksi olkoon lootan otsikko mikä hyvänsä. Kaikkein oudoin pala lienee silti Billy Williamsin kvartetin (18; MGM 11249), sillä Charioteersissakin laulaneen Billyn kiekkoja pidetään useimmiten liian vetelinä ja viihteellisinä alan uusintajulkaisuille. Nyt tarjoillaan puolinopea noveltyhenkinen rillutus, mutta liikaa on taas kamaa taustalla, ja lauluosuuskin vähän pullistelee.
Robins-raita on hieno Maggie Hathawayn sooloilema valitus kakulta RIH 121, yksi boxin harvinaisuuksista, ja loppupuolella pääsevät ääneen uusina niminä Orchids (tyypillinen King-firman jump) ja Lamplighters (BN 118) ehkä tunnetuimmalla levyllään. Cardinalsien vahvaa panosta ihmettelen yhä, mutta mitäpä tuota valittamaan, kun kerran virallisia julkaisuja ei näy eikä kuulu.
Komeat paketit ja ilman muuta suositeltavia etenkin peruskatsausta kaipaaville.
|
