LEVYARVIO: EUGENE HIDEAWAY BRIDGES – Hold On A Little Bit Longer (Armadillo, 2015) (BN 2/16)

Eugene Hideaway Bridgesin uutuuskiekko herättää soidessaan vain positiivisia mielikuvia, siksi onkin suorastaan nolo myöntää, kuinka huonosti on tullut seurattua miehen vaiheita. Oikeastaan tämän levyn voisi heti kättelyssä nimetä perinteiseksi vanhan koulukunnan r&b:ksi, puhaltimet ovat vahvasti kuviossa mukana, biisimateriaali on jäntevää, Eugene on erinomainen laulaja, ja kaikki repiminen ja raasto tuntuu olevan hänelle aivan vierasta toimintaa. LUE LISÄÄ

Share
Read More

LEVYARVIO: TORONZO CANNON – The Chicago Way (Alligator, 2016) (BN 2/16)

Hyvällä lykyllä tätä lukiessanne Helsingissä parhaillaan debyyttikonserttiaan suorittava (tai huonolla, miten vain, koska teidänhän pitäisi siinä tapauksessa olla juuri kyseisellä keikalla eikä kotona lehteä pläräämässä!) Toronzo Cannon on noussut kohinalla ylöspäin Chicagon klubiscenen nokkimisjärjestyksessä. ”Chicagon tie” ei ole helppo reitti talsia – vaan armoa antamaton taistelutanner, josta elävinä ja ylpeinä voittajina selviävät vain kentän sisukkaimmat LUE LISÄÄ

Share
Read More

LEVYARVIO: KALLE SALONEN – Barracuda Man (Texicalli, 2016) (BN 2/16)

Hammond-taituri Kalle Salosen järjestyksessä toinen sooloalbumi groovaa mehevästi, sovitukset ovat ilmavia ja suorastaan koukuttavan hypnoottisia. Muutama vuosi sitten ilmestyneestä ”Cat Slidestä” Salonen on jatkanut matkaansa toisaalta syvemmälle jazzin ja funkin olemukseen, mutta myös siirtänyt rytmistä painopistettä hivenen 70-luvun discon suuntaan. Pää-äänenpaino annetaan toki ”Barracuda Manillakin” instrumentaaleille, mutta nyt mukana on myös laulukappaleita, joita tulkitsee Salosen LUE LISÄÄ

Share
Read More

LEVYARVIO: CURTIS SALGADO – The Beautiful Lowdown (Alligator, 2016) (BN 2/16)

Oregonin soulblues-ylpeys Curtis Salgado vaikuttaisi olevan elämänsä vedossa toisella Alligator-tulosteellaan. Monissa yhteyksissä palkittujen ”Clean Getawayn” (Shanachie, 2010) ja ”Soul Shotin” (Alligator, 2012) jälkeen tämä jo tuonelankin porteilla 2000-luvun ensivuosikymmenellä käväissyt mutta maksasyöpänsä onneksi siltä erää selättänyt vahvaääninen laulaja ja huuliharpisti jakaa yhä leimallisesti 60- ja 70-lukujen vaihteen eteläistä Stax-tyyliä henkivää, itsevarman oloista ja täyteläistä sielunhoitoaan LUE LISÄÄ

Share
Read More

LEVYARVIO: DUSTY SPRINGFIELD – Faithful (Real Gone, uusintajulkaisu, 2015) (BN 1/16)

Dusty Springfield teki Atlanticille kaikkiaan kolme albumia. ”Dusty In Memphis” on klassikko, joka on saanut useita uusintajulkaisuja sekä vinyyli- että cd-aikana. Kakkoslevy ”From Dusty With Love” levytettiin Philadelphiassa Gamble-Huffin huomassa. Myös tämä levy on hyvässä maineessa. Kolmannelle albumille kävi huonommin. Sitä ei nimittäin julkaistu aikanaan ollenkaan. Levylle annettiin nimi ”Faithful”, mutta levyltä lohkaistut singlet myivät LUE LISÄÄ

Share
Read More

LEVYARVIO: FREDDIE KING – Going Down At Onkel Po’s (Rockbeat, uusintajulkaisu, 2015) (BN 1/16)

Näitä huippubluesartistien liveäänityksiä ilmaantuu säännöllisesti ja vaihtelevalla äänenlaadulla. Tällä Freddie Kingin tupla-cd:llä soundit ovat kohdallaan ja kuultavana on yli 152 minuuttia musiikkia. Saksalainen Onkel Pö oli Eppendorfissa sijainnut jazzklubi, jossa nämä tallennukset tehtiin 70-luvulla. Teksasilainen Freddie oli kuuluisista Kingeistä nuorin ja myös soittotyyliltään ehkä nuorekkain. Meneillään oli hänen funk-kautensa, joka kuuluu levyllä selvästi. Koossa on LUE LISÄÄ

Share
Read More

LEVYARVIO: UNLOCK THE LOCK, VOLUME 1: The Kent Records Story 1958–1962 (Ace 2-CD, kokoelma, 2015) (BN 1/16)

Biharin perhe ajoi RPM- ja Modern-merkkinsä alas vuoden 1957 lopussa. Biharit eivät kuitenkaan luopuneet musiikkibisneksestä vaan jatkoivat heti seuraavan vuoden alkupuolella Kent-merkillä, jonka he olivat ostaneet Lee Silveriltä. Osa artisteista jatkoi uudella merkillä, jotkut hyvin lyhyen jakson, jotkut pidempään kuten B.B. King. King aloitti väkevästi vääntämällä Roy Hawkinsin klassikon muotoon Why Do Everything Happen To LUE LISÄÄ

Share
Read More

LEVYARVIO: JP & HIS DAMEHUNTERS – Low Road (MT, 2015) (BN 1/16)

Seinäjokelainen allstars-kokoonpano päätti pistää levylle tukun biisejä, jotka ovat seuranneet miehistöä jo pitkään. Ja hyvä olikin, sillä bändin meno on kovaa ja hyvät fiilikset tarttuvaisia. Jos etsit soittolistallesi vauhdikasta tavaraa niin useasta yhteydestä tuttu Boogie Woogie Country Girl släppää mennessään spittarit oikeaan asentoon, eli kannat kattoon. Juna-laulu Here Comes The Train kulkee vimmalla ja voimalla, LUE LISÄÄ

Share
Read More

LEVYARVIO: JUSSI SYREN & THE GROUNDBREAKERS – Bluegrass Singer (Home Of Bluegrass, 2015) (BN 1/16)

Groundbreakers-yhtyeensä 20. toimintavuotta juhliva laulaja-mandolinisti Jussi Syren on nähnyt ja kokenut muusikontaipaleellaan asioita, joista epäilemättä riittää lauluja kerrottavaksi. Solistin itsensä käsialaa olevan kymmenen uuden kappaleen, Kari Kuuvan alkujaan 70-luvun kynnyksellä Jarno Sarjaselle kirjoittaman sydämellisen Pienen pojan haaveet -käännöksen (My Dreams Of Yesterday) sekä kahden amerikkalaislähtöisen coverin muodostama albumi on silti jopa hämmästyttävän vahva elinvoimaisuuden osoitus LUE LISÄÄ

Share
Read More

LEVYARVIO: PAULI HALME – This Time It’s Personal (Hilland, 2014) (BN 1/16)

Pauli Halme on niittänyt huomiota erinomaisena countrykitaristina ja lempimusiikkinsa lipunkantajana. Yhtyelevyjen jatkoksi Pauli julkaisi tämän akustisen soololevyn jo 2014. Jos Paulin bändituotoksillaan soittama Telecaster on osoittanut hänen plektrasoittotaitonsa huikeaksi, todistaa ”This Time It’s Personal” saman sormipikkauksen suhteen. LP:n kappaleet ovat Paulin omaa käsialaa, mutta vaikutteet kuuluvat selvästi. Merkittävimmäksi sormipikkauksen esikuvakseen Pauli on maininnut Chet Atkinsin LUE LISÄÄ

Share
Read More