Lahti Grand Blues Festival '08 – 8.3.2008

Nyt taas lähdettiin Lahteen, määränpäänä Grand Blues Festival. Toisena kannustimena oli nuo Lahden mainiot hiihtomaastot, noilla samoilla laduilla olivat Virpi Kuitunen ynnä muut maailman huiput hiihdelleet maailmancupia viikkoa aikaisemmin. Sää tosin oli kurja, luistoa vähän, mutta onneksi pitoa tarpeeksi.

Hiihdon, saunan ja ruokailun jälkeen oli hengen ravinnon vuoro, tarjolla oli blues-evästä kotoa ja kaukaa. Ulkomaiden eläviä olivat Tom Principato (USA), Sven Zetterberg (SWE) ja Tim Lothar (DAN) ja kotimaan edustajia Baby Boy Varhama sekä Mommah Brothers.

Musikaaliset aktit vanhan tavan mukaan tapahtuivat kahdella lavalla. Ulkolaisista ensimmäisenä toisella lavalla esiintyi tanskalainen Tim Lothar, joka oli minulle aivan ensituttavuus. Entinen rumpali, nykyisin myös kitaristi ja laulaja oli miellyttävä ja pätevän oloinen esiintyjä. Ohjelmistossa oli omia kappaleita ynnä lainoja alan mestareilta.

En voi kieltää, etteikö kitaristi-laulaja Tom Principato olisi ollut jämäkkä soittaja ja kelpoinen laulaja. Ihmiset tuntuivat pitävän tästä voimasoitosta, jota Powerhouse-yhtye tarjosi. Yhtyeessä Principaton lisäksi soittivat John Perry (basso, laulu) ja Joe Wells (rummut). Monet kappaleet olivat parilta viimeiseltä albumilta – viimeisin on Raising The Roof. Seassa oli paljon jammailua. Setti oli hiukan pitkähkö ja välissä ollut tauko pitkästytti vielä menoa.



Tom Principato
(kuva: Pirjo Salminen)


Pääesiintyjä minulle oli Sven Zetterberg, kuinkahan monta kertaa olen hänet nähnyt. Sven oli yhtä loistava kuin ennenkin. Aluksi hän puhkui huuliharppuunsa ja lauloi sielukkaasti. Illan mittaan hän tarttui myös kitaraan ja lauloi edelleen jämäkästi. Ohjelmistoon sisältyi omia kappaleita kuten myös lainoja muilta. Yhtyeensä oli kait sama kuin viimeksi nähdessäni heitä Jyväskylässä: loistava Anders Lewen (kitara), Tobbe Eliasson (koskettimet ja saksofoni), Bertil Pettersson (basso) ja tarkkakäsi Stefan Sundlof (rummut). Kaikki tyynni alan miehiä viimeisen päälle. Varsinkin tuo saksofonin ääni tekee säväyksen taitajan käsissä.



Sven Zetterberg
(kuva: Pirjo Salminen)


Suomi-osastoa edustivat Lahden oma poika Baby Boy Varhama ja pietarsaarelainen Mommah Brothers. Baby Boy alkaa jo olla eilisen nuorisoa, mutta soitto ja laulu kulkevat vielä mojovasti. Yhtyeessään soitti nuoremman polven muusikoita: Matias Partanen (rummut), Esa Korja (basso), Daniel Harkin (kitara) ja Lari Hermanni Lius (lyömäsoittimet). Kitaristi Daniel Harkin esitti erikoisen komiaa soitantaa, kaikki on siis kuten ennenkin.



Baby Boy Varhama
(kuva: Pirjo Salminen)


Jos oli Tim Lothar ennestään outo niin oli myös Mommah Brothers minulle uusi tuttavuus. Blues ja blues-juoma alkoivat käydä muidenkin käpälään, joten veljien soittaessa ohjelman lopussa porukka oli jo harvennut. Minua elämäntavoiltani raitista ja uskovaista alkoi enemmänkin painaa tuo murtomaahiihto ja kello. Mutta yllättävän komiasti poijat pohojanmaalta soittivat. Yhtyeeseen kuuluivat Tumba Haldin (kitara), Kjell-Ove Nyåker (basso), Jonas Kuhlberg (rummut) ja laulaja Frippe Wenelius. Jopa siitä sitten joutikin köllähtämään pehkuihin – toiveeena oli päästä aamulla vielä hiihtämään – mikä ei sitten toteutunut.

- teksti: Aimo Ollikainen -

Sven Zetterberg – Grand Blues Festivalin lehdistötilaisuudessa Lahdessa

Mitä aiot esittää tänään?

- Ajattelin laulaa tänä iltana paljon kappaleita uusimmalta huuliharppu-CD:ltä ja vähän soulia. Ajattelin, että esittäisin kappaleita ajoilta, jolloin levytin Chicago Expressin kanssa – kauan sitten. Joskus ohjelmistossani on kappaleita, joita aloin esittää jo vuosia sitten. Kirjoitan myös uutta materiaalia, mutta se ei ole enää niin helppoa kuin 27-30 –vuotiaana. Nuorempana oli helpompi tehdä uusia kappaleita ja sanoituksia: ne vain tulivat jostain.

Mistä oli kyse siinä tarinassa Junior Wellsin syntymäpäiviltä, joilla Chicagossa olit soittamassa?

- Ne olivat itse asiassa Buddy Guyn syntymäpäivät. Jammasin siellä Junior Wellsin ja Louis Myersin kanssa. Charles Clark, joka teki 50-luvulla "Row Your Boat" –nimisen levyn Cobra-levymerkille, varasti ja käveli tiehensä 50-luvulta peräisin olevan B-flat "Old Stand By" -huuliharppuni kanssa. Se oli lähes virheettömässä kunnossa, kun ostin sen Chicagosta. Niitä harppuja on vaikea löytää ja niistä saa nykyään maksaa paljon nettikaupassa.

Ketkä ovat suosikkejasi blueskitaristien joukossa?

- Halusin soittaa kitaraa kuin Albert King tai Otis Rush. Mikä soundi heillä olikaan! Minulla oli tilaisuus jutella heidän kanssaan, kun olin heidän lämmittelijänään. He olivat pelottavan hyviä kitaroidensa kanssa.

Jimmy Johnson on järkyttävän hyvä kitaristi, hän soittaa monenlaista musiikkia – ja laulaa myös. Pidän hänen tyylistään enemmän kuin hänen veljensä Syl Johnsonin, joka on myös hyvä. Jimmy Johnson on varmaan jo 80-vuotias. Hän oli viisissäkymmenissä aloittaessaan bluesbisneksessä.

Soitit ja kiersit Jimmy Rogersin kanssa 70-luvulla, eikö niin? Jimmy Rogersista on ehkä jo myöhemmin tänä vuonna tulossa markkinoille kirja.

- Sepä mukava kuulla. Soitin Jimmyn ja Left Hand Frankin kanssa vuonna 1979. Soitimme kahden viikon pituisella Ruotsin kiertueella joka ainoa ilta. Jimmy sai toisen kuulostamaan kaikkien aikojen parhaalta harpistilta. Hän oli tyylilajinsa paras komppikitaristi. Hän oli hieno mies, ylpeä soitostaan ja rehti kaveri, joka ei ryypännyt.

... ja lehdistötilaisuuden jälkeen:

Sven heitti noin kahden tunnin keikan Lahdessa. Ohjelmisto käsitti uuden "Hollerin' Up A Storm" –levyn huuliharppukappaleita sekä kromaattisella että pikkuharpulla soitettuna. Keikalla kuultiin myös West Side -tyylisiä kitarainstrumentaaleja (mm. fonisti King Curtisin "Cleo's Back"), Anders Lewenin sooloinstrumentaali, jossa Sven piti tauon sekä soulia muutama kappale, mm. Tyrone Davisin "Turning Point". Soulbluesia edustivat hienot versiot Little Miltonin kappaleista "Walking The Back Streets", "Crying" ja "That’s What Love Will Make You Do". Tällä kertaa siis enemmän bluesia kuin Jyväskylässä.

Osan aikaa settiä Svenin tunteikasta laulua ja soittoa haittasi hieman monitorimiksauksen kierto. Baby Boy Varhaman osuuden kuvanauhalle tallentanut kamerapartio, neljä kaveria, kuvasi myös Svenin osuuden. Jos kaikki meni hyvin, livekuvaa keikalta saavat vielä nähdä muutkin kiinnostuneet.

Liekö johtunut Jackistä vai Danielsista, lopun illan muistikuvat ovat hieman epätarkkoja - bändit soittivat hyvin ja hauskaa oli. Mommah Brothersista jäi parhaiten mieleen persoonallinen laulusolisti. Kaiken kaikkiaan onnistuneet bileet Grand Blueseissa Lahdessa!

- teksti: Kari Kempas -



Sven Zetterberg Band
(kuva: Pirjo Salminen)