Henri Aitakari:
RORY GALLAGHER – Musiikki ja elämänvaiheet
(omakustanne, 2015)


Rory Gallagher (1948–1995) oli Irlannin ensimmäinen maailmanmaineen saavuttanut rockkitaristi. 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen on julkaistu ensimmäinen kotimaisella kielellä laadittu kirja hänen elämästään. Henri Aitakarin kirjoittama, omakustanteena julkaistu 100-sivuinen teos kertoo Gallagherin tarinan pienimuotoisesti, kirjoittajan omilla kommenteilla varustettuna. Alun perin Aitakarilla oli ajatuksena kääntää Jean-Noël Coghenin kirja "Rory Gallagher: A Biography". Mielestäni on hyvä, että hän luopui ajatuksesta ja päätyi kirjoittamaan omin sanoin Gallagherin elämästä ja musiikista. Hän on tehnyt hienoa työtä kahlatessaan läpi useita lehtiartikkeleita sekä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Hänet jopa päästettiin kuuntelemaan Ylen Kulttuuritalolta taltioima konsertti vuodelta 1976.

Kirjasta käy hyvin ilmi se tosiasia, että Gallagher oli nimenomaan muusikko, kitaristi ja esiintyjä, ei mikään seuramies. Ihmisenä herkkä ja syrjäänvetäytyvä, mutta soittaessaan todellinen "susi lampaan vaatteissa". Hänen ominta aluettaan oli juuri lava, jossa hän sai esittää suuresti rakastamaansa musiikkia.

Monista muista "kitarasankareista" poiketen Gallagher ei välittänyt rahasta tai maineesta, hän halusi vain soittaa ja kirjoittaa kappaleita. Musiikki oli siis hänelle kaikki kaikessa. Kirjan pääpaino onkin juuri musiikissa sekä levyissä ja yksityiselämä on jätetty vähemmälle. Tosin mitä uutta tai ennen lukematonta hänen yksityiselämästään olisi voinut enää kirjoittaa?

Gallagher oli otsikoissa vain musiikkinsa takia. Hänellä ei ollut skandaaliavioliittoja, riitaisia bändikavereita, eikä hän käyttänyt huumeitakaan – alkoholinkäyttökin pysyi kohtuullisissa rajoissa. Noiden seikkojen valossa olisi ollut turha lähteä edes etsimään, sillä tuskin mitään mielenkiintoista olisi löytynyt.

Itsekin kitaristina Aitakari lähestyy aihetta kitara edellä, menemättä kuitenkaan liian syvälle, mikä tässä tapauksessa on mielestäni eduksi. Varsin myöhään Gallagherin musiikkiin hurahtaneena olen monista asioista samaa mieltä Aitakarin kanssa, ja mielipiteistähän ei tunnetusti kannatta kättä vääntää. Näkemyksiä ilman muuta voi ja pitääkin vertailla.

Kuvia ei taloudellista syistä ole mukana, ei edes levynkansia, mikä on ikävä asia, vaikkakin täysin ymmärrettävä. Levyluettelossa on listattu Gallagherin koko tuotanto livelevyt ja dvd-julkaisut mukaan lukien. Kokoelmalevyistä on listattu vain ne oleellisemmat. Gallagher-aiheisia linkkejä on listattu paljon, joita kannattaa käyttää apuna mahdollisen lisätiedon hankinnassa.

Kirjan seuraksi täytyy tietenkin hankkia Guinnessia. Syyt, miksi juuri Guinnessia, selviävät opuksesta. Taustamusiikiksi kannattaa ottaa pari Gallagherin studiolevyä ja mikä tahansa hänen livejulkaisuistaan. Mikäli tiedonjano ei tule tyydytetyksi tämän kirjan avulla eikä halua kahlata läpi englanninkielisiä teoksia, kannattaa etsiä käsiinsä vuoden 1995 Vanha ja Uusi Musa -lehden nro 3, jossa on Kai Engrenin kirjoittama Gallagher-artikkeli, tai BN #230 vuodelta 2008, jossa on allekirjoittaneen juttu aiheesta. Jälkimmäinen lehti on ainakin helpommin löydettävissä.

Riku Metelinen

(Julkaistu BN-numerossa 5/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!