ALABAMA SHAKES
Sound & Color
(Rough Trade RTRACD 750) -15


Alabama Shakes -yhtyeen albumi "Sound & Color" teki huhtikuussa pienen ihmeen kiilaamalla viikoksi kaikki musiikkityylit kattavan Bilboard 200 -listan kärkeen. Alabama Shakes'ien musiikki ei ole selkeästi bluesia, mutta se sisältää sen verran vahvoja blues/roots -vaikutteita, että tämä levy on syytä noteerata myös BN:ssä.

Vuonna 2009 toimintansa aloittanut Alabama Shakes on kotoisin nimensä mukaisesti Alabamasta, Athensin pienestä musiikkikaupungista. Yhtyeen keskushahmo on laulajakitaristi Brittany Howard, joka soittaa uudella levyllä myös vibrafonia. Muut jäsenet ovat Heath Fogg (kitara), Zac Cockrell (basso) ja Steve Johnson (rummut). Yhtyeen nimi lienee peräisin Gene Summersin vauhdikkaasta Alabama Shake -kappaleesta (1964), josta myös Teddy & The Tigers teki aikoinaan oman versionsa.

Alkuvuosinaan bändi keikkaili lainakappaleita soitellen mutta kirjoitti siinä ohessa omaa musiikkiaan ja julkaisi debyyttialbuminsa "Boys & Girls" vuonna 2012. Tämä soul- ja bluesrockvaikutteinen levy sai hyvän vastaanoton ja sen myötä jopa Grammy-ehdokkuuden.

"Sound & Color" on edeltäjäänsä laaja-alaisempi sisältäen mm. soulia, r&b:tä, garagea, hidasta bluesia ja jazzia. Radiosta kuulemani Don't Wanna Fight -ennakkopromon terävä kitarasoundi ja tarttuva funkrytmi yhdessä Brittany Howardin lauluäänen kanssa tekivät heti vaikutuksen. Intensiivinen hidas bluesballadi Miss You ja groovaava Shoegaze miellyttivät myös ensi kuulemalla.

Näiden tyyliltään aika perinteisten esitysten lisäksi levyltä löytyy paljon kokeellisempaa aineistoa. Kaikissa kappaleissa on kuitenkin musiikillisia koukkuja ja selvää yritystä luoda uutta. Esimerkiksi nimikappaleessa Sound & Color on pitkä vibrafoni-intro. Oudoin lienee yli kuusiminuuttinen Gemini, jonka lähes psykedeelinen äänimaisema on seos Ennio Morriconen mieleen tuovaa spagettiwestern-tunnelmaa, elektronisia efektejä ja laahaavaa rytmiä. Kokeiluissa ei onneksi mennä äärimmäisyyksiin, joilla tarkoitan tässä sellaisia sävellyksiä kuin John Cagen äänetön pianoteos 4'33" tai urkuteos ASLSP (As Slow As Possible), jonka esitys alkoi vuonna 2001 Halberstadtin katedraalissa Saksassa ja päättyy vuonna 2640. Molemmat ovat nähtävissä YouTubessa, jälkimmäisestä tosin vain osa...

Loppupäätelmäksi jää, että "Sound & Color" on musiikillisesti kunnianhimoinen albumi, joka paitsi miellytti, myös hämmensi ja haastoi pohtimaan oman musiikkimaun mahdollista 'jämähtäneisyyttä'. Tosin minun on edelleenkin vaikea sulattaa monille neosoul-laulajille tyypillistä falsettilaulua, jota myös Brittany Howard ajoittain käytti. Veikkaan, että Alabama Shakes'ien tulevaisuus on valoisa.

Timo Kauppinen

(Julkaistu BN-numerossa 4/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!