ANDREW BROWN
Big Brown’s Blues
(Black Magic Records BM 9039-2)
CD 1: (1) No More Talking (2) Your Love Is Important To Me (3) Mary Jane (4) It’s Your Fault (5) What’s In It For Me (instr.) (6) Love Me (7) You Started Something (8) Tin Pan Alley (9) I Want To Do (Everything For You) (10) You’re Gonna Need Me (11) You Better Stop [U.S.A. 778] (12) You Ought To Be Ashamed [4 Brothers 446] (13) Can’t Let You Go [4 Brothers 449] (14) For Liz (instr.) [4 Brothers 449] (15) Blue Monday [Brave 351] (16) (You Made Me) Suffer [Brave 351] (17) Got To Find A Way [Brave, #] (18) Share Your Love [Brave, #] (19) Something Can Go Wrong [U.S.A. 778] (20) Let’s Get Together [4 Brothers 444] (21) First Love [4 Brothers 444] (22) If We Try [4 Brothers 446] CD 2: (1) Losing Hand (2) This Time You Gonna Pay (3) Can’t Let You Go (4) Lead Me On (5) I’m So Tired (6) It Took A Long Time (7) Blues Do Something To Me (8) Right Now (9) Spring (10) I Can Hear My Baby Talking (11) On The Case (instr.) (12) You Were Meant For Me [Double Trouble, #] (13) Easy Now (instr.) # (14) Baby Don’t You Worry # (15) On The Case (instr.) # (16) Prove It To Me # (17) It Took A Long Time #
(CD:n 1 raidat 1-10 albumilta "Big Brown’s Chicago Blues", Black Magic BM 9001, CD:n 2 raidat 1-11 albumilta "On The Case", Double Trouble 3010; # = ennenjulkaisematon; hakasuluissa alkuperäinen sinkkunumero)

Kitaristi-laulaja Andrew Brown joutui odottamaan kansainvälistä läpilyöntiään aina elämänsä loppumetreille saakka eikä sittenkään ehtinyt saada täyttä tunnustusta yli 30-vuotisesta muusikon urastaan. Kun hänen onnensa lopulta näytti kääntyvän myötäiseksi kahden 1980-luvulla tehdyn albumin myötä, oli kilvanjuoksu kohtaloa vastaan jo käytännössä hävitty. Keuhkosyöpään joulukuussa 1985 menehtynyt artisti olisi todennäköisesti tänä päivänä vielä eläessään lajinsa ehdottomia johtotähtiä. Ja miksikö? Siihen varsin yksiselitteisen vastauksen antaa miehen lähes koko levytystuotannon käsittävä tuplakokoelma "Big Brown’s Blues".

Jacksonissa, Mississippissä vuonna 1937 syntynyt ja Chicagoon 1940-luvulla muuttanut Brown soitteli jo pikkunassikkana yhdessä J.B. Lenoirin, Shakey Jaken ja Earl Hookerin kaltaisten huippunimien rinnalla. Sinnikkäästi 1950-luvulta lähtien klubimuusikon ammattia harjoittanut artisti pääsi levyttämään ensi kerran vuonna 1964 chicagolaiselle U.S.A.-merkille. Alkuaikoinaan tyylillisesti pitkälti B.B. Kingin ja T-Bone Walkerin kanssa samoilla aallonpituuksilla liikuskellut Brown lastasi debyyttisinkkunsa kukkuroilleen persoonallisella otteella esitettyä, vahvasaundista ja sopivasti soulahtavaa bluesia. Puhaltimien hallitsemilla kappaleilla mies pääsee kyllä paikoitellen väläyttämään myös kitaristintaitojaan, mutta ennen kaikkea hän tulee todistaneeksi huikeat äänivaransa. Vuonna 1965 nauhoitettujen kolmen 4 Brothers –sinkun yleisilme astuu roiman harppauksen kohti urkuvetoisempaa perussoulia. Brownin mahtipontinen laulusuoritus nostaa kuitenkin äänitteen toisensa perään keskikastin yläpuolelle eivätkä täysin poissaolollaan loista upeat kitaraosuudetkaan. Viimeisellä ja bluespitoisimmalla 4B-julkaisulla esiintyvät jälleen myös puhaltimet, jotka jyystävätkin makoisasti Brownin tuimien Freddie King –tyylisten soolojen lomassa.

Pienelle Brave-merkille vuonna 1973 taltioidut näytteet vaihtelevat äänimaailmoiltaan James Davisin "Blue Monday" -coverin hitaasta kitarabluesista rankempaan funkpohjaiseen soulrytinään, jota edustaa mm. Harold Burragen aikaisemmin levyttämä "Got To Find A Way". Vuonna 1980 artisti teki paluun levytysrintamalle Alligatorin julkaistessa 3 miehen esitystä Living Chicago Blues –albumisarjassaan. Kakkos-cd:lle sisällytetyt ennenjulkaisemattomat ja hieman muuta valikoimaa ohutsaundisemmat "Easy Now" ja "Baby Don’t You Worry" juontavat juurensa samoista Alligator-sessioista elokuulta 1979.

Dick Shurmanin tuottamalla ja W.C. Handy -palkinnonkin vuonna 1982 voittaneella LP:llä "Big Brown’s Chicago Blues" taisi olla retrospektiivisessä tarkastelussa yhtä suuri merkitys niin Brownille itselleen kuin levyn ensimmäisenä tuotteenaan julkaisseelle Black Magic -merkille. Dynaamista kitarasoulbluesia mm. Lowell Fulsonin ja Little Miltonin hengessä tarjoilevan albumin huippupaloja ovat varsinkin Betty Everettin ohjelmistosta peräisin oleva tunnelmallinen "Your Love Is Important To Me", reteästi Freddie Kingin tapaan paiskottu instrumentaali "What’s In It For Me", bluesslovari "Love Me" sekä vauhdikkaammat raidat "You Started Something" ja "You’re Gonna Need Me".

Black Magic -yhtiö ja Shurman vastasivat myös Brownin seuraavan LP:n tuotannosta, vaikka vuonna 1985 ilmestyneen "On The Casen" julkaisijana toimikin hollantilaisyhtiön toisen perustajajäsenen Marcel Vosin uusi Double Trouble Records. Edeltäjäänsä jonkin verran tuhdimmaksi miksatulla pitkäsoitolla Brown loistaa yhä sekä laulajana että kitaristina. Vuosien 1983-84 aikana äänitetyt kappaleet vaihtelevat balladeista (mm. "Losing Hand" ja "It Took A Long Time") kirpakkaan funkbluesiin (mm. "This Time You Gonna Pay" ja "Spring") sekä puhallinvetoiseen perusrunttaukseen (mm. "Can’t Let You Go" ja "Blues Do Something To Me"). Kokoelman päätöksenä kuultavat vuoden 1982 kellariäänitykset ovat nekin teknisistä puutteistaan huolimatta dokumentaation arvoisia tilannekuvia muusikosta, joka näytti hoitavan osuutensa sataprosenttisella ammattitaidolla ja varmuudella myös kotioloissa.

Pieteetillä koottu "Big Brown’s Blues" on komeita ulkokuoriaan sekä perusteellisia kansitekstejään myöten eräs viime vuosien tyylikkäimmistä uusintajulkaisuista ja takuuvarma sijoituskohde sekä vanhemman että uudemman Chicago-soulbluesin ystäville.

Pete Hoppula