flash

 

 

ANDY MARTIN
Chosen Ground
(Pagina 3 BD 1628)

(1) Last Fair Deal Going Down (2) Special Agent (3) Texas Tornado (4) Swamp Fever (5) Jitterbug Swing (6) Theme 4 (7) Trouble Came Knockin’ (8) Chosen Ground (9) Drop Down Mama (10) Grinnin’ In Your Face (11) Doctor Jazz (12) Soul Of A Man (13) New York City (14) One Kind Favor (15) Goin’ To Brownsville (16) Kokomo Blues

Nykyään Italiassa asuva Andy Martin syntyi Leigh-on-Seassa, joka sijaitsee 35 km Lontoosta Thamesin suistossa. Hän varttui kuunnellen Southendin ja Lontoon blues tarjontaa, jota nykyisin usein kutsutaan ”Thamesin deltaksi”. Hän kuunteli muusikoita kuten Gary Brooker, Wilko Johnson ja Mickey Jupp. Andyn ensimmäiset musiikilliset vaikuttajat olivat Otis Reddingin ja Solomon Burken tapaisia soul-laulajia sekä lauluyhtyeitä kuten Coasters ja Isley Brothers. Blues kuitenkin puraisi nuorta miestä sen verran kovasti, että yliopistossa hänen väitöskirjansa käsitteli afroamerikkalaisen kulttuurin vaikutusta kirjallisuuteen. Vuosien varrella hän on soittanut monien tunnettujen bluesartistien kuten mm. Louisiana Redin, Champion Jack Dupreen, John Hammond Jr:n, Keb Mo’n ja Roy Book Binderin kanssa.

“Chosen ground” on Andyn kuudes levy. Miehen varhaisempi tuotanto on ollut poissa markkinoilta jo pitkään ja niiden kahden Lontoossa tehdyn levyn”Alone” ja ”Alone again” löytäminen voi tänä päivänä olla vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Italiassa levytetyistä ”Darker near the bone” ja ”Roadhouse” -levyistä sentään saa kopioita Andyn weppisivujen kautta. Uutukainen jatkaa edellisiltä levyiltä tuttua tyyliä, tosin ”Proof of identity” levyllä pääosassa ollut sähkökitara on vaihtunut akustiseen. Amerikassa vietetyt kuukaudet ovat tuottaneet hedelmää. “Chosen ground” on varsin puhdasoppinen delta- ja countryblues -levy, kunnianosoitus vanhoille mestareille kuten Charley Patton, Leadbelly, Bukka White,...

Autenttisen tunnelman luomiseksi levy äänitettiin mahdollisimman oikeaoppisesti eli lähes 100 % livenä. Levyllä Andy soittaa erilaisia kielisoittimia, pääasiassa resonaattorikitaraa ja 12-kielistä akustista, mutta myös 2-rivistä haitaria. 16 biisistä suurin osa on siis covereita, joskaan ei niitä aivan kaikkein tutuimmasta päästä. Toisaalta jokainen Robert Johnsonin biisi on varmasti kaikille tuttu ja kierrätetty ainakin ”riittävän usein”. Loput (4,6,7 ja 8) ovat Andyn omia.

Levy alkaa John Lee Hooker -tyylisesti, tosin rytmipuoli hoituu virvelirummulla ja sudeilla. En lähde vertaamaan tätä Robert Johnsonin alkuperäiseen, mutta totean Andyn version olevan parempi kuin eräiden nimeltä mainitsemattomien brittiläisten kitarasankareiden versiot. Seuraava mainitsemisen arvoinen biisi on Bukka Whiten ”Jitterbug swing”, jossa Andy tarjoilee todella maukasta slidekitarointia.

Omista biiseistä ”Trouble came knockin’” on todiste siitä, ettei Andy Martin ainoastaan osaa soittaa bluesia vaan myös kirjoittaa autenttisen kuuloisia bluesbiisejä. Jos en tietäisi kappaleen alkuperää, voisin sanoa sen olevan Son Housen tai Big Bill Bronzyn kynästä lähtöisin. Nimibiisi, toiselta nimeltään ”Blues for old journalist” on kirjoitettu Donaldille, Andyn poistuneelle ystävälle, urhealle miehelle, joka mm. pelasti värillisen lapsen sotilaiden ristitulesta. ”Theme 4” on instrumentaali, jossa Andy maalailee varsin kauniita sävyjä kitarallaan. Biisi voisi olla vaikka Esa Kulonimen kynästä lähtöisin ja ylijäänyt Esan hienolta soololevyltä. Levyn päättävä Missippi Fred McDowellin ”Kokomo blues” on yksi parhaista versioista, mitä aiheesta olen kuullut.

Pohjois-Amerikassa vietetyt kuukaudet ovat jättäneet jälkensä Andy Martiniin ja syvälle. Hyvä niin, sillä tuskin jälki olisi muuten näin vakuuttavaa. Suosittelen kaikille hyvän delta- ja countrybluesin ystäville.

Riku Metelinen