BAND’O
Huu
(Akusti-tuotanto AKUCD 9908)
(1) Don’t Settle For Less (2) Father’s Son (3) Vihattu (4) Huu (5) Ups And Downs (6) Lee Lee Lee (7) Kunpa Sinut Maa Nielisi (8) Go And Fly (9) Being A Person (10) Laulu Merimiehelle (11) So Long Ago (12) Predictable (13) Winter Song

Band’o:n kolmatta levyä tehtiin huolella ja hartaudella ja kuten Jemina haastattelussa toteaa, biisirypäs saatiin treenattua miltei julkaisukuntoon jo ennen studioon astumista. Aiempiin levytyksiin nähden uusina elementteinä kuullaan yhtyeen uuden jäsenen Oskari Hannulan käsittelemiä kontrabassoa ja viola de gambaa sekä Jeminan soittamaa alttoviulua. Muuten on edetty entisin eväin. Seppo Sillanpää ja Janne Viksten käsittelevät lukuisia kielisoittimia ja tytöt hoitavat perussoittimiensa ohella levyn lauluosuudet. Lauluosuudet ovatkin levyn suurin voimavara, sillä sisarusten äänissä etenkin stemma- ja harmonialauluosuuksissa on sanoinkuvaamatonta taikaa. Soololaulajina tytöt eroavat toisistaan melkoisesti: Musiikillisesti huippulahjakkaan Selinan vahvinta aluetta ovat irlantilaissävytteiset laulumaisemat haikeine tunnelmineen, kun taas wynonnajuddmaisen äänenvärin omaavan Jeminan omin tanner löytyy Vihattuja Kunpa Maa Sinut Nielisi –kappaleiden kaltaisten manausten tapaisista maisemista, joiden tunnelma määräytyy pitkälti tekstin perusteella.

Selina luottaa singer-songwriter-perinteisten lyriikkojen ohella myös kauniisiin melodiarakenteisiin, joita hänen kuulaan kaunis äänensä hyvin korostaa. Tällä levyllä huomionarvoisimpia Selinan lauluista ovat Father’s Son ja So Long Ago. Tulkinnallisesti levyn ehdoton kliimaksi koetaan Jeminan traditionaalisen tekstin pohjalle säveltämällä Laulu Merimiehelle -eepoksella. Hieno on myös hyväntuulisuudessaan riehakas Lee Lee Lee, jolta välittyy Band’o:n keikoille ominainen hyväntuulinen ilakointi. Tytöt itse ovat ylpeitä siitä, että kaikki Huun kappaleet ovat heidän omista kynistään lähtöisin, mutta asialla on toinenkin puolensa. Loistobiisien rinnalle levylle on näet kelpuutettu myös muutama keskinkertaisempi tekele.

Toinen moittimisen aihe löytyy soitannolliselta toteutuspuolelta, sillä ideoituaan levylle kaikki kappaleet kattavan yhtenäisen toteutustavan bändiläiset ovat hukanneet aikaisemmille levyilleen ominaisen eloisan rönsyilyvyyden soitostaan. Kun Jannen ja Sepon kielisoitinten ryöpsähdykset on soundillisesti vielä ”häivytetty” osaksi pehmeää sointimaisemaa, niin pahimmillaan liikutaan jo lähellä steriiliyden tasoa ja se ei kait ole ollut tarkoitus, vaikka yhtenäistä kokonaisuutta onkin pyritty rakentamaan. Huu on parhaitten kappaleittensa osalta hieno jatko kehityskykykyisten sisarusten levytyssarjaan, mutta paremmalla harkinnalla ja uskaliaammalla toteutustavalla levystä olisi voinut muodostua todellinen mestariteos. Käytetyillä toteutusmetodeilla Sillanpäille on käynyt samoin kuin heidän nimikaimalleen The Bandille aikanaan Stage Frightilla, elikkä artistien kannalta aina vaikea kolmas levy pystyy vastaamaan edellislevyjen nostattamiin huikeisiin odotuksiin vain hetkittäin.

Kai Engrén