BARRENCE WHITFIELD & THE SAVAGES
Under The Savage Sky
(Bloodshot BS 230 [LP/CD]) -15


Bostonin ikuinen villivekara Barrence Whitfield kera raakalaislaumoineen ei osoita aikuistumisen merkkejä, vaikka kulttimainettakin laajempaa arvostusta niin rock'n'roll- kuin r&b-areenoilla nauttiva Savages on ollut olemassa jo 80-luvun alkupuolelta lähtien. Nykyisessä koostumuksessaan (alkuperäisjäsenten kitaristi Peter Greenbergin ja basisti Phil Lenkerin ohella ryhmään kuuluvat fonisti Tom Quartulli sekä rumpali Andy Jody) bändi on tosin kuluttanut toistensa naamatauluja vasta viitisen vuotta, alkaen espanjalaisen Munsterlevymerkin pitkäsoitosta "Savage Kings" (2011). Väliin mahtuu myös kokoonpanon "Dig Thy Savage Soul" -niminen vuoden 2013 julkaisu chicagolaisella indieyhtiö Bloodshot Recordsilla, jonka vaihtoehtoispainotteista äänitekatalogia värittävät lisäksi mm. Wanda Jacksonin, Rosie Floresin, Justin Townes Earlen, Andre Williamsin, Ryan Adamsin, Wayne Hancockin, Detroit Cobrasin ja Waco Brothersin hengentuotteet.

Uutukaisellaan Barrence ampaisee edeltäneelle tuotannolleen ominaisen black rock'n'roll- ja soul-riuhdonnan sijaan toiselle mielikki-karsinalleen, autotallirockin pariin. Jo kauan sitten edesmenneen "huutaja"-kollegansa Kid Thomasin The Wolf Pack -remellystä, Mercy Babyn tanakkaa 50-luvun Louisiana-bravuuria Rock And Roll Baby, Eddie Snown Sun-jumpbluesia I'm A Good Man sekä ohiolaisen Timmy Willisin alunperin vuonna 1970 ilmestyneen I'm A Full Grown Manin garagesoul-versiointia lukuun ottamatta Savages ei tällä kertaa mustempia juuriaan haikaile vaan viskoo täpötäydellä kauhalla kiukaalle ennen kaikkea (nykypäivän) The Sonicsilta henkivää mutta lähinnä yhtyeen omaa tuotantoa edustavaa reipasta "nuorisomusiikkia". Lisäpotkua löylyihin tuovat vielä trumpetisti Hitomi Taguchi ja urkuri-pianisti Ricky Nye.

Kytkös Sonicsiin ei toki ole Barrencen tapauksessa suuri uutinen – onhan mies revitellyt legendaarisen washingtonilaisyhtyeen kappaleita levyille ennenkin, minkä lisäksi Sonics ja Savages ovat myös viihtyneet kevään 2015 ajan yhteisellä Yhdysvaltain kiertueella. Muutos tällä tavoin brutaalimpaan, paikoittain punkista miltei grungeksi taittuvaan suuntaan tuntuu silti jopa Whitfieldin tapauksessa harvinaisen uhmakkaalta ratkaisulta.

Räjähtävimmin Savages-jantterit saavat sanomansa perille mm. sellaisilla etupäässä Greenbergin käsialaa olevilla ruutitynnyreillä kuten The Claw, Incarceration Casserole ja Katy Didn't, mutta pidemmän päälle ennen kuitenkin juuri monipuolisuudellaan mielenkiintoa ylläpitäneiden rämäpäiden sointi kääntyy totuttua yksitotisemmaksi. Ehkei voi sanoa, että Barrencen ja kumppanien eväät olisivat nytkään täysin marinoimattomiksi jääneet – siinä määrin väkevää rock'n'roll-lientä joukkio jälleen pakkokaataa alas kuulijan kurkusta – mutta toivoa silti täytyy, ettei tulevalla marraskuisella Suomen-visiitillään kattauksen meno olisi sentään aivan näin yhden muotin varassa.

Pete Hoppula

(Julkaistu BN-numerossa 5/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!