MICKE BJORKLOF & BLUE STRIP
Ain’t Bad Yet
(Hokahey! HHR1501) -15


Vuosi 2015 on edennyt vasta ensineljännekselleen, mutta jo nyt sen voi todeta olleen Micke Bjorklofille erityisen otollinen. Suomen edustuspaikka sekä takuuvarmasti jälleen uusia kansainvälisiä ovia raottanut kisasuoritus European Blues Challengessa Brysselissä viime maaliskuussa kuten myös muut runsaslukuiset keikat ja mediaesiintymiset pitkin kevättä ovat kuitenkin olleet vasta esimarssia Blue Strip -yhtyeen tämän kauden kiistattomalle pääponnistukselle. ”Ain’t Bad Yet” saattaa kuljettaa soittajaviisikkoa yhä etäämmälle traditionaalisesta bluesista, mutta melodisemmalla bluesrock-ulapalla ryhmä tuntuu navigoivan roots-paattiaan yhtä tottunein ottein kuin tähänkin asti.

Blue Strip -pitkäsoitto ”After The Flood” palkittiin vuoden 2013 kotimaisena bluesalbumina YLE:n Bluesministeri-kuuntelijoiden toimesta. Bjorklofin omalla Hokahey!-yhtiöllä ilmestynyt uutukainen jatkaa kokoonpanon musiikillista kehityskaarta niin tarkalla maulla ja määrätietoisuudella, ettei tälle levylle voi kai povata muuta kuin vähintään edeltäjänsä veroista sukseeta.

10-kertaisen Grammy-voittajan John Porterin tuotanto on odotetun isoa ja äänityslokaationa toimineen Walesin Rockfield-studion maine maailmantähtien suosimana työpisteenä varmasti kaikkien tiedossa, mutta niin vain suomalaisbändi vakuuttaa jokaisella sektorillaan operoivansa tällä hetkellä juuri sillä kentällä minne se on aina halajanutkin.

Blue Stripin soolotilaa dominoi totuttuun tapaan virtuoosikitaristi Ville Leppänen, joka on myös kirjoittanut valtaosan levyn raidoista. Bändin soitannollista vaka- ja omavaraisuutta ilmentää edelleen myös laulaja-harpisti Bjorklof entisestään itsevarmistuneella vokalisoinnillaan, joka pääsee vahvimmin oikeuksiinsa popahtavasti tunnelmoivan nimiraidan ohella mm. ”woke up this morning” -lyriikkakliseitä kerrankin luontevasti viljelevällä viehkolla bluesrock-balladilla Sweet Dream's A Sweet Dream.

Swamprock-maaperästä kuoriutuvat Troublemaker (poikkeuksellisesti basisti Seppo Nuolikosken käsialaa) ja Blame It On The Bright Lights sekä kiekon maaliviivalle saatteleva spirituaalinen vankila-holler In Chains tuovat ripauksen verran perinteisempinä ja eloisampina roots-esityksinä vastapainoa muutoin ensivaikutelmaltaan vakavahenkiseen ja tekstiensä puolesta paikoin sangen isällisestikin iänikuisista maailmanparannus-aiheista sanailevaan kappalerepertuaariin. Ei paha!

Pete Hoppula

(Julkaistu BN-numerossa 2/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!