BOB CORRITORE
Taboo
(Delta Groove Music DGPCD163)
(1) Potato Stomp (2) Many A Devil’s Night (3) Ruckus Rhythm (4) Harmonica Watusi (5) Taboo (6) Harp Blast (7) Mr.Tate’s Advice (8) 5th Position Plea (9) Fabuloco (For Kid) (10) Shuff Stuff (11) T-Town Ramble (12) Bob’s Late Hours

Bob Corritore on lahjakas huuliharpisti joka ei itse laula, mutta on taustoittanut ja soittanut useissa yhteyksissä legendaaristen bluesartistien kanssa. Vihdoinkin ilmestyi julkaisu, jossa Bob on kiistatta ykkösartisti ja jossa on kanssasoittajina alan parhaita muusikoita. Historia ennen tätä levyä pitää sisällään oppivuodet syntymäkaupungissa Chicagossa, muuton Phoenixiin, oman radio-ohjelman ja oman bluesklubin. Matkan varrella on tullut useita palkintoja ja kunnianosoituksia. Merkittävin lienee toissa vuonna Living Blues -lehden lukijaäänestyksen tulos ”Most Outstanding Musician (Harmonica)”.

”Taboo” on monessa mielessä yhdistelmä ja kooste eri tavoista soittaa huuliharppua, tyylisuunnista ja esikuvista. Lainakappaleita ei ole kuin kaksi, loput ovat Bobin omia sävellyksiä. Harpun päätyylisuuntia edustavat sekä kromaattinen että diatoninen. Viimeksi mainittu on eniten esillä.

Mutta positiot (tai asemat kuten Jantso Jokelin on sen suomentanut) ovat se huomionarvoisin juttu. Corritore soittaa tällä äänitteellä useimmiten kakkosasemassa, joka on bluesissa tyypillisintä. Jokainen instrumenttia kokeillut tietää, miten haasteellisia neljäs ja viides asema ovat. Niissäkin Bob on kuin kotonaan eikä kuulija välttämättä edes havaitse teknistä hienoutta.

Tyylisuunnista hallitsevin on Chicago. Puhtaimmillaan sitä edustaa Harp Blast. Aika ilmeinen lainaus on T-Town Ramble, joka on kulultaan Muddy Watersin Sugar Sweet. Esikuvista kuuluvin on Little Walter usealla kappaleella ja Jimmy Reedin jalanjälkiä noudattelee Ruckus Rhythm. Lähes kaikki bluesin peruskaavat tulee läpikäytyä: boogie, shuffle, hidas blues ja rumba.Tämä on monipuolinen ja nykyaikainen harppujulkaisu, jossa useimpia bluesilmansuuntia voi kuulla soitossa ja kuitenkin kaikki kuulostaa aidolta ja alkuperäiseltä Bob Corritorelta.

Taustabändi on omaa luokkaansa. Kitaraa soittaa enimmäkseen Junior Watson, jonka soolot ja riffit ovat aivan huippuunsa viritettyjä. Jimmie Vaughan kitaroi kahdella kappaleella niin ikään tunnistettavalla tyylillä. Kärkiosastoa ovat myös kosketinsoittaja Fred Kaplan, Kedar Roy pystybassoineen sekä rummuissa aina luotettava Richard Innes.

Instrumentaaleista koostuva bluesharppualbumi on haastava projekti, jossa Bob Corritore onnistuu täydellisesti. Kaksi hyvää kitaristia lisäävät oman mausteensa levyyn, joka kuuluu varmasti tämän vuoden parhaimpiin bluesjulkaisuihin.

Harri Haka

(Julkaistu BN-numerossa 2/2014.)