BOO BOO DAVIS
What Kind Of Shit Is This?
(Black & Tan B&T 040) -14
(1) Sorry Baby (2) If You Ain’t Never Had the Blues (3) Explicit (4) Somebody’s Fool (5) Let Me Love You Baby (6) Plane Station (7) Bring Back My Baby (8) What You Got on Your Mind (9) Back In The Woods (10) The Rope (11) Love Me All Night Long (12) Blues On My Mind (13) Bye Bye Baby

”Mitäs paskaa tää nyt sitten on?” Ristisitkö sinä oman levyuutuusjulkaisusi noin? Jan Mittendorp, Black & Tan -levymerkin pomo ja cd:n tuottaja sekä toinen kitaristi on nyt joka tapauksessa tehnyt tuollaisen ratkaisun, koskapa levyn solisti kuulemma tokaisi suustaan tasan nuo sanat äänityssession päätteeksi. Asiasta voi olla montaa mieltä. Joissain piireissä tuo kaiketi humoristiseksi tarkoitettu lohkaisu edistää myyntiä, joissain piireissä välttämättä ei. Niin tai näin, levyn sisältö on viitekehykseltään aika paljolti sellaista ”fatpossumaista” rupista rutistusta ja tahkoamista, ryminää ja veivausta kuin mitä odottaa, jos Boo Boo Davis on tullut tutuksi aiemmilta liki cd per vuosi suolletuilta seitsemältä Black & Tan -julkaisuiltaan vuosilta 2002–2010.

Levy on kertoman mukaan toteutettu purkittamalla ensin yksin Boo Boon vokaali- ja munnaritulkinnat ja sen päälle säädetty Mittendorpin sekä toisen kitaristin Mischa den Haringin soitto ryyditettynä erilaisin rytmi- ja koneohjelmoinnein. Yhdessä tämä kaksikko tottelee esiintyjänimeä BLu ACiD (juuri noin kirjoitettuna).

Boo Boo ei todellakaan ole mikään varsinainen huuliharppuvirtuoosi eikä maailmoja syleilevin vokalisti, mutta aina hänestä vaan huokuu omalla karulla tavallaan kiehtovaa maanläheistä donquijotemaista valtavirtaan pyöriviä tuulimyllyjä vastaan taistelevaa karismaa. Boo Boon mainostetaan myös aina esittävän ainoastaan ja vain omia ja omiin elämänkokemuksiinsa perustuvia stooreja Mississippin Deltalta. Niin väitetään nytkin. Hänen tarinansa – tai muisti – alkavat ilmeisesti kuitenkin ehtyä, kun cd:llä on vaivaiset kahdeksan kappaletta, jotka vievät vaivaisella 35 minuutin kestollaan muistumat vinyylialbumiaikakauteen. Noh, tätä tuotetta on saatavana myös 500 kappaleen minipainokseen rajoittuvana ja aukeaviin kansiin pakattuna värillisenä vinyylikiekkona. Se olisi huomattavasti makeampi omistaa kuin tämä cd-rimpula.

Pertti Nurmi

(Julkaistu BN-numerossa 4/2014.)