BRIAN SETZER ROCKABILLY RIOT!
All Original
(Surfdog 56648) -14
(1) Let’s Shake (2) Rockabilly Blues (3) Vinyl Records (4) Lemme Slide (5) Nothing Is A Sure Thing (6) What’s Her Name (7) Calamity Jane (8) The Girl With The Blues In Her Eyes (9) Stiletto Cool (10) I Should’a Had A V-8 (11) Blue Lights, Big City (12) Cock-A-Doodle Don’t

Brian Setzer, 55, on julkaissut tällä vuosituhannella kiivaaseen tahtiin rockabilly- ja swing-albumeita eri kokoonpanoilla. Ensimmäinen Rockabilly Riot -levy oli tribuutti Sun-artisteille (2005) ja viimeisin hyvätasoinen kokoelma 2011–12 maailmankiertueen konserttien parhaimmistoa sisältävä ”Live From The Planet” (ks. BN 1/14). Rockabilly Riot -levyillä soittajat vaihtelevat, tällä uusimmalla mukana ovat pianisti Kevin McKendree, basisti Mark Winchester ja rumpali Noah Levy. Julkaisun kiinnostavuutta lisää se, että kaikki kappaleet ovat Setzerin uusia sävellyksiä.

Albumin yleisilme on vaihteleva. Setzer itse on luonnehtinut levyä moderniksi neobillyksi. Sen avausraita ja ensimmäinen single-lohkaisu Let’s Shake on suoraviivaista rock’n’rollia. Setzerin kitarasoolot kappaleen keskellä ja lopussa ovat taidokkaita, ja Little Richard -tyylinen piano täydentää hienosti. Rockabilly Blues on myös nopea kappale, jossa kitaran ohella soolotilaa saavat basisti ja rumpali.

Esikuvien vaikutus on kuultavissa kappaleissa What’s Her Name (Eddie Cochran) ja Blue Lights, Big City (Buddy Holly). The Girl With The Blues In Her Eyes on selkeää kantria stilikkoineen, Autonostolaulu I Should’a Had A V-8 kuulostaa osittain irkkurallilta. Päätöskappale Cock-a-doodle Don’t on Setzerin kantripikkausnäytöstä nopeine juoksutuksineen. Jokaisen omasta musiikkimausta riippuu, mistä tämän monipuolisen keitoksen kappaleista pitää. Yksi suosikeistani on letkeä What’s Her Name, jossa on kaikuja Summertime Bluesin melodiasta ja Something Elsen breikeistä. Kuriositeettina mainittakoon honky tonk -kappale tytöstä, jota kutsutaan Calamity Janeksi. Villin Lännen tiedustelija Calamity Jane (1852–1903) oli oikea historiallinen henkilö, joka lapsuuden aikaisissa sarjakuvalehdissäni oli Pecos Billin (ehkä eli, ehkä ei) kaveri. Preeriasusien kasvattama Pecos Bill vangitsi konnia lassoamalla, kesytti myrskytuulen hevosekseen ja käytti kalkkarokäärmettä ruoskana.

Setzerin edelliseen studioalbumiin (”Brian Setzer Goes Instru-MENTAL”, 2011) verrattuna tämä levy on selvä parannus, mutta Rock This Townin tai Runaway Boysin kaltaiset klassikot siltä tuntuvat puutuvan, eivätkä hitaammat kappaleet yllä esimerkiksi Sleepwalkin tulkinnan tasolle. Tästä huolimatta kyseessä on keskimääräistä parempi Setzer-levy. Brian Setzer on poikkeuksellisen etevä kitaristi, joka osaa yhdistää luontevasti rockabillykuvioihin jazz- ja kantrivaikutteita. Rockabilly-revivalin suurmestarin parasta ennen -päivämäärän säveltäjänä voi epäillä ehkä olevan jo ohi, mutta viimeinen käyttöpäivä on takuulla vielä kaukana edessäpäin.

Timo Kauppinen

(Julkaistu BN-numerossa 4/2014.)