COREY HARRIS
Fulton Blues
(Blues Boulevard 250360) -14
(1) Crying Blues (2) Underground (3) J. Gilly Blues (4) Black Woman Gates (5) Tallahatchie (6) Fulton Blues (7) Devil Got My Woman (8) House Negro Blues (9) Black Rag (10) Catfish Blues (11) That Will Never Happen No More (12) Lynch Blues (13) Maggie Walker Blues (14) Fat Duck’s Groove (15) Better Way (16) Esta Loco

Amerikkalainen perinnemuusikko Corey Harris on näköjään hänkin jo 45-vuotias. Tuohon ikään mennessä hän on ehtinyt esiintyä pari vuosikymmentä etupäässä vanhanmallista bluesia tulkitsevana laulaja-kitaristina. Suomessakin hän on konsertoinut useaan otteeseen. Erilaisia albumeja Corey on saanut aikaiseksi ainakin tusinan verran, ja Martin Scorcesen filmissä ”Feel Like Goin’ Home” hän kunnostautuu paitsi artistina myös kertojana. Blues Newsissä hänestä on aikaisemmin kirjoiteltu neljän levyarvion ja muutaman konserttiselvityksen verran.

Ennen tähän koosteeseen tutustumista en ollut pitkiin aikoihin kuunnellut Coreyn musiikkia. Oli pienoinen yllätys huomata, että hän on jatkuvasti kehittynyt muusikkona. Hyvä laulaja ja taitava kitaristi hän on ollut jo nuoresta pitäen, mutta oli ilo havaita, että hänen tulkinnallinen otteensa on entisestään vankistunut. Maalaismallinen blues saattaa silloin tällöin kuulostaa jokseenkin puuduttavalta, mutta jälleen kerran Corey on hyvin onnistunut välttämään sen sudenkuopan.

Kuultavat melodiat ovat miltei kauttaaltaan korvia ja mieltä viehättäviä, Corey soittaa paitsi akustista vakioinstrumenttiaan niin myös banjoa ja sähkökitaraa, ja soolonumerojen lisäksi mukana on ymmärtäväisen harpistin ja välillä jopa kokonaisen keskikokoisen yhtyeen värittämiä luomuksia. Lainakappaleiden osuus on sopiva, ja ne eli Skip Jamesin (7), Robert Petwayn ja kumppaneiden (10) ja Blind Blaken (11) ovat saaneet osallensa oikein tyylikkäät muotoilut.

Kysymyksessä on alkujaan USA:ssa kaksi vuotta sitten julkaistun cd-levyn eurooppalainen painos. Blues Boulevard -merkin tyypillisen tavan mukaan loppuun on asetettu kaksi bonus-äänitettä. Nämä live-tilanteissa tallennetut Better Way ja Esta Loco ovat siinä määrin latino- ja viihdeaineksia sisältäviä rallatuksia, että niiden tarpeellisuus on tässä yhteydessä todella kyseenalainen.

Vesa Walamies

(Julkaistu BN-numerossa 5/2014.)