DAVE LINDHOLM
Nuo Mainiot Miehet Soivine Koneineen
(Bluelight BLR 33 138 2)
(1) Tätä Iloista Siltaa (2) Minun Nimi On Nimes Sun (3) Sirkus (4) Puhelinlasku On Mun (5) Rock-kukko (6) Sitähän Se Kaikki On (7) Annan Kitaran Laulaa (8) Sataa & 22 (9) Puhtaat Laivat (10) Jazzikansa Tulee (11) Voi Kun Riittäis Pieni Taivas (12) Menneisyys

Voi luoja kuinka paksuu kamaa, lähetään kiitämään! Tää on jo liikaa! Mut onhan se niin, et on nii roisii kelaa vaan, mut hyvä oppii kans..., mut okei, siinä missä oppi, niin myös Dave kaato mut ojaan ja mä toivon et sunki käy näin!

"Onko sitten niin, että tuolla stadissa menee niin roisisti, ettei mikään tavanomaisempi tehoa...", ihmetteli Waldemar Wallenius Daven "Musiikkia" levyä vuonna 1974. Sittemmin Wallu on toki myöntänyt erheensä, mutta olisipa kiva tietää tämän suomalaisen rockjournalismin pioneerin, suuren innoittajani ja mm. Blues Newsin perustajan mielipide tästä Daven uusimmasta. Nimittäin jos J. Karjalainen onnistui ällistyttämään kuulijoita 1900-luvun alun tyyliin soitetulla Lännen-Jukka -levyllään, panee taiteilija Lindholm vieläkin roisimmaksi. Uudella "Nuo mainiot miehet soivine koneineen" -levyllä Dave ottaa uusiokäsittelyyn nipun vanhoja klassikkojaan, mutta esittää ne tällä kertaa 1800-luvun sirkuksissa käytetyn veivattavan posetiivin säestämänä! Lopputulosta on mahdoton kuvailla – se TÄYTYY kuulla!

Dave ei siis soita uudella levyllään sen enempää kitaraa kuin luuttua tai huuliharppuakaan, vaan säestyksestä vastaa posetivisti on Jarmo Saitajoki. Hän myös hoilottelee hieman taustoja näillä studiolivenä taltioiduilla äänitteillä. Koneen omistajaan Dave oli tutustunut Rovaniemellä (ellen kaupunkia ihan väärin muista). Kun kävi ilmi, että Saksassa joku paja vielä valmistaa vanhoihin mekaanisiin vempeleihin tarkoitettuja "taustanauhoja" eli "rullia", innostui Dave ajatuksesta käyttää "soivaa laatikkoa" säestystehtävissä. Ei aavistustakaan, kuinka hän on onnistunut toimittamaan kappaleiden sovitukset Saksaan, mutta lopputulos on loistava. Nykyisen ylituotetun metelimusiikin aikana pelkän posetiivin säestyksellä esitetyt laulut kuulostavat paitsi hykerryttävän hauskoilta, myös lohdullisen rauhoittavilta. Sen lisäksi niiden pelkistetty äänimaailma tietenkin paljastaa itse kappaleiden musiikilliset ansiot.

Saatan olla hieman puolueellinen näiden Daven viimeaikaisten julkaisujen suhteen, sillä aloin digata "Isokynää" jo 35 vuotta sitten – siitä lähtien kun kuulin "Jazzikansa tulee" -kappaleen Kulttuuritalolla järjestetyssä konsertissa. Innostus kasvoi vielä seuraavana keväänä, kun sen sai kuultavaksi myös LP-levyltä "Sirkus". Tuolta legendaariselta albumilta on "Jazzikansan" lisäksi nytkin mukana ”posetiivisempina” sovituksina sen nimikappale sekä "Puhtaat laivat".

Dave kun ei periaatteessa ole koskaan yleisön toiveita kuunnellut, alkaa linja nähtävästi aavistuksen verran pehmetä. Sehän EI meitä – siis ns. yleisöä – tietenkään haittaa. "Soiville koneille" on poimittu – vieläpä artistin itsensä toimesta – lauluja, jotka ovat pysyneet suosikkeina vuosista ja vuosikymmenistä toiseen. Toki Daven laajaan tuotantoon mahtuu myös ns. vähemmän kiinnostavia jaksoja, mutta nykyisin mies tuntuu jälleen lähestulkoon ylittävän itsensä. Levyn päättääkin todellinen helmi, aiemmin ainoastaan kokoelmalevyllä "Lähes 50" vuonna 2002 julkaistu "Menneisyys". Jo nimensä puolesta moniselitteinen päätöskappale on yksi hienoimpia mitä Dave on tehnyt. Ja niin on tämä levykin!

Honey Aaltonen