EDDIE TAYLOR JR.
Stop Breaking Down
(Wolf 120.834) -15


Kun Eddie Taylor vanhempi kuoli hieman yli kuusikymppisenä 25.12.1985, hänen samalla nimellä varustettu poikansa oli vain 14-vuotias. Juniori ei ollut ajatellut minkäänlaiseksi bluesmieheksi ryhtymistä vaan hänen mielessään olivat lähinnä räppärin ja dj:n hommat. Mutta kun isä jätti jälkeensä melkoisen maineen ja lukuisia kitaroita, nuorempi Eddie alkoi opetella bluesin soittamista ja laulamista. Hänen ensimmäinen cd:nsä ilmestyi jo 1990-luvun puolella, ja nyt on vuorossa miehen ainakin seitsemäs albumi.

Kovasti edeltäjiensä mallinen tämäkin julkaisu on. Enemmistö sen sisällöstä on muiden artistien tunnetuiksi tekemiä lauluja. Sellaisia ovat mm. Robert Johnsonin 32–20 Blues ja Stop Breaking Down, Slim Harpon I'm A King Bee, B.B. Kingin Ghetto Woman, Brook Bentonin Kiddio, Jimmy Reedin Baby What You Want Me To Do, Elmore Jamesin The Sky Is Crying sekä Sonny Boy ykkösen ja Tommy McClennanin ohjelmistoihin kuulunut Whiskey Headed Woman. Jäljellä oleva nelikko on merkitty joko Eddien omiksi teoksiksi tai hänen muokkaamikseen klassikoiksi, mutta aika tutun kuuloisia nekin ovat. Kahta loppuun sijoitettua vuoden 2012 live-tallennetta lukuun ottamatta esitykset ovat tuoretta studiotuotantoa.

Aikojen kuluessa olen tutustunut Eddie Taylor Juniorin musiikkiin runsaanpuoleisesti. Yleensä olen pitänyt hänen tulkinnoistaan, ja erityisesti olen arvostanut hänen toimintaansa Chicago-bluesin perinteiden tyylikkäänä jatkajana. Joistakin syistä tämä kiekko ei kuitenkaan ole edeltäjiensä veroinen. Olemukseltaan tukevoituneen pääartistin laulu ja soitto ovat jotenkin voimattoman oloisia, eivätkä säestävät muusikotkaan yllä mihinkään huippusuorituksiin. Itse asiassa koko kooste jättää jälkeensä aika vaisun vaikutelman. Live-tilanteessa myös tällaiset soundit saattaisivat olla varsin tenhoavia, mutta kotikuunteluun ne eivät erityisemmin sovellu.

Huomattavasti parempi kokonaisuus on esim. Juniorin isälleen omistama "A Tribute To Eddie Taylor – Looking For Trouble" (Wolf 120.890).

Vesa Walamies

(Julkaistu BN-numerossa 5/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!