ERJA LYYTINEN
Dreamland Blues
(Ruf 1114)
(1) Skinny Girl (2) Why A Woman Plays The Blues (3) Best For You (4) It Hurts Me Too (5) Mississippi Callin’ (6) I Need Love (To Get Over You) (7) Good Lovin’ Man (8) Dreamland Blues (9) Nasty Weather (10) Join Everyone (11) Voyagers Rest (12) Lady (bonus track)

Taitaa olla Lyytisen Erja enemmän mustikan kuin mansikan perään, mikäli vanhaa sananlaskua “oma maa mansikka, muu maa mustikka” on uskominen. Nykyisin nimittäin Erjan levyt julkaisee kotimaisen Bluelight Recordsin sijaan saksalainen Ruf Records ja uuden levyn äänityksetkin on tehty ihan Amerikan Mississipissä asti paikallisen avustajakaartin myötävaikutuksella. No ruoho sentään näyttää olevan vielä vihreämpää aidan tällä puolen – ainakin kotoisissa maaseutumaisemissa otetuista levykansikuvista päätellen.

”Dreamland Blues” lienee Erja Lyytisen odotetuin levy – ainakin toistaiseksi, sillä suosio tuntuu kasvaneen tasaista tahtia parin viime vuoden aikana. Voitaisiin puhua jonkinlaisesta ”suomibluesin Tiktak -ilmiöstä”, sillä Erja näyttää olevan varsinainen koko perheen suosikki. Kun edustava ja lahjakas nuori nainen kitaran varressa esittää bluesia, vetoaa se sekä isiin että tyttäriin.

Lyytisen kaikki levyt ovat olleet keskenään erilaisia. Ensimmäinen ”Attention” oli kepeää jumpbluesia, ”Wildflower” jazzahtavaa singer/songwritertyylittelyä ja edellinen ”It’s A Blessing” akustinen blueslevy. ”Dreamland Blues” on näistä albumeista kuitenkin rosoisuudessaan ”bluesein”, sillä sitä bluesin synnyinseudun mutaa on äänitteille tarttunut. Neljässä päivässä Electric Catfish - studiolla tehdyllä levyllä ei tekniseen kikkailuun ole aikaa tuhlattu. Nimikappale tosin on jo edellisen vuoden, niin ikään Mississipissä pidetystä sessiosta. Autenttista särmikkyyttä tuovat mukaan tietenkin myös rytmiryhmä, rumpali Kinney Kimbrough ja basisti David Kimbrough, molemmat Fat Possumille levyttäneen edesmenneen Junior Kimbroughin poikia. Siinä missä nopeassa työskentelyssä on voitettu spontaaniudessa ja rouheudessa, on ehkä hieman hävitty äänimaiseman värikkyydessä. Muuan kollegani kuulemma moitti levyä jopa tylsäksi. Noin raskaaseen syytökseen en taipuisi. Ehkäpä ”Dreamland Bluesin” kappaleet vaativat sen kuuluisan ”toisenkin kuuntelukerran”.

Tyystin ei säestyksellistä vastuuta Erjan levylle ole uskallettu ”amerikanpelleille” jättää, sillä mukana on jälleen luottokitaristi ja kotimaisen säestysyhtyeen Dave’s Specialin vetäjä Davide Floreno. Maltillisesti Floreno malttaa pysyä taustalla, välillä rytmikitaristina ja välillä basistina, mutta pääseepä äijä livauttamaan soolonpätkän Elmore Jamesin klassikkoon ”It Hurts Me Too”. Olisi saanut Dave olla vähän enemmänkin esillä, mutta Erjan levystähän tässä on kyse. Sävellys- ja sanoitustöissä Floreno on toki kunnostautunut useammankin kappaleen kohdalla.

Suomen virallinen ”bluesprinsessa” (tämä nimitys on levy-yhtiön tiedotteesta) Erja ”Lyde” Lyytinen (mistähän tuo ”Lyde” nyt on tarttunut?) tekee levyjä melkoisen kiivaaseen tahtiin, mutta laatu näyttää (tarkoitan siis kuuluu) säilyvän. ”Dreamland Blues” kelvannee edelleen niin tyttärille kuin isillekin, ja seuraavaa siirtoa jäämme odottamaan.

Honey Aaltonen