ERJA LYYTINEN
The Sky Is Crying
(Tuohi THC 001CD/LP) -14
(1) Person To Person (2) Baby Please Set A Date (3) It Hurts Me Too (4) Erja’s Contribution To Jazz (5) The Sky Is Crying (6) Got To Move (7) The King Of The Slide Guitar (8) Sho’ Nuff I Do (9) Something Inside Me (10) Hand In Hand (11) Dust My Broom (live)

Erja Lyytisen jo keväällä ilmestynyt levy on omistettu Elmore Jamesin musiikille. Paria poikkeusta lukuun ottamatta se sisältää versioita hänen tuotannostaan. On tietysti hienoa, että edellisen monien mielestä ”pop-levyn” jälkeen on Lyytinen palannut bluesin pariin ja muistaa edesmennyttä suuruutta näinkin laajassa muodossa. Mutta siihen nähden, että levyn tarkoitus on esitellä Elmore Jamesin musiikkia niille, jotka eivät ole hänestä kuulleetkaan, on paketti luvattoman köykäinen. Levyn nimeksi ”The Sky Is Crying” on tylsähkö valinta ja itse olisin ristinyt kiekon esim. ”Elmore James – The King Of The Slide Guitar’iksi” tai sitten yksinkertaisesti ”Tribute To Elmore James’iksi”.

Lopputulos on helppoa kuunneltavaa etenkin vähemmän puritaanisille blues-diggareille. Soundit ovat kohdallaan, slidekitara soi edelleen hyvin ja taustaryhmä hoitaa hommansa moitteettomasti, mutta Lyytisen laulu ei tärisytä selkärangan välilevyjä. Musiikillisessa mielessä moitittavaa ei siis liiemmin ole ja levy varmasti tarjoaa suurelle yleisölle paljon hyviä hetkiä. Monien bluesfanien mielestä on varmaankin astuttu liian monta askelta kohti mainstreamia. Kaikki se, mikä Elmore Jamesin musiikissa on vetoavaa – raakuus, energia ja intensiteetti, jolla hän musiikkiaan tulkitsi, loistaa poissaolollaan. Vaikka tuottajana toiminut Davide Floreno on tehnyt hyvää työtä, saattaisi Lyytinen hyötyä ulkopuolisesta, riittävän kriittisestä tuottajasta.

It Hurts Me Too’n uusioversio on periaatteessa turha (lue: ”Grip Of The Blues” -albumin versio on parempi) eikä uudet vaatteet saanut Got To Move miellytä lainkaan. Levyn ehdottomasti mielenkiintoisin kappale on Erja’s Contribution To Jazz, joka on modernisoitu versio Jamesin Elmore’s Contribution To Jazz -levytyksestä. Toinen mainitsemisen arvoinen esitys on Tavastialla taltioitu Dust My Broom, joka toimii loistavasti. Mikäli levyn ostaneista edes murto-osa päättää tutustua kappaleiden alkuperäisversioihin voidaan sanoa, että julkaisu on tehnyt tehtävänsä. Tosiasia vain on, että tämänkin jälkeen ”Grip Of The Blues” säilyy edelleen suosikkinani Lyytisen tuotannossa.

Riku Metelinen

(Julkaistu BN-numerossa 4/2014.)