FAARAO & KAKSPÄINEN NARTTU
Kukaan Ei Korvaa Äitiä
(Helmilevyt HELMI074) -14


Olen hämmentynyt, en tiedä mennäänkö tässä tarkoituksella kieli poskella kuuntelumukavuuden rajoille vai sisältääkö tämä jotain eksistentiaalista ja hullua neroutta. Jo kannessa varoitetaan, että sisältö saattaa järkyttää, eikä tätä pitäisi kuunnella yksin. Kyllä, sisältö oli järkyttävää ja tätä ei todellakaan pitäisi kenenkään kuunnella yksin. Mutta silti, olen koukussa.

Omissa korvissani kuulin, simppelisti triona esiintyvän, Faaraon ja Kakspäisen Nartun rosoisessa musiikissa yhtymäkohtia Missisippi-joen suistoalueen perinteiseen bluesiin siinä kuin körttiläisten herätysliikkeiden tulikivenkatkuisiin kokouksiin ja Karjalan laulumaiden runolaulantaan. Tuhniaisessa musta paholainen hihkuu ja rautakiskot salamoi ja Jeesuksen veressä itse Jeesus on tosiuskovaisten laivan peräsimessä. Tällaisessa paradoksaalissa vastakkainasettelussa ja mehevän dekadenssissa herjaavuudessa on levyn suurin viehätys.

Äänityksen laatu... no, äänityksen laadusta en osaa sanoa, onko se hyvä vai huono, sillä soundit ovat suoraan sanoen pelottavan rupisia ja ilmeisen itsetarkoituksellisen tukkoisia. Alkujärkytyksestä selvittyäni on pakko tunnustaa, että tässä on kyseessä melko korkeaoktaaninen sekoitus suomalaista ja yhdysvaltalaista musiikkiperinnettä.

Janne Örnberg

(Julkaistu BN-numerossa 1/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!