eri esittäjiä
HARD TO EXPLAIN - More Shattered Dreams (Funky Blues 1968–1984)
(Ace/BGP CDBGPD 285) -14

Artistit: Freddy Robinson, Artie White, Larry Davis, Finis Tasby, Obrey Wilson, Ray Agee, Memphis Soul, Lowell Fulsom, Albert King, Smokey Wilson, Ice Water Slim, Big Daddy Rucker, Adolph Jacobs, Jimmy McCracklin, Earl Wright, Tommy Youngblood, Shakey Jake Harris, Jimmy Robins

Brittiläisen Ace-yhtiön vankkumatonta arvoa ja arvostusta ei käy kieltäminen. Allekirjoitan sen hetkeäkään epäröimättä. Levyfirma on vuosikymmenten saatossa tehnyt luultavasti arvokkaampaa vanhojen blues-, R&B- ja soul-äänitearkistojen perkaamista ja uudelleenjulkaisemista kuin kaikki muut levy-yhtiöt yhteensä. Siitä huolimatta jaksan aika-ajoin ihmetellä firman julkaisupolitiikan ja julkaisujen aivoituksia. Tässä yksi esimerkki, josta ehkäpä kuvainnollisena osoituksena albumin otsikko ”Hard To Explain”. Tämä on nyt jo toinen Acen ”Shattered Dream” -osa (siksi lisämääre ”More”) siivittämässä murenevia unelmia ja ajatusten siltaa 60-luvun loppupuolen bluesin suosion ja julkaisutoiminnan hiipumiselle. Levylle on päädytty valitsemaan näennäisesti ilman mitään yhtenäistä punaista lankaa 20 satunnaista pääasiassa pari-kolmeminuuttista äänitettä lähes yhtä monelta artistilta. Acen arkistoistahan sellaisia kyllä löytyy. Laihanohueksi sisällölliseksi viitekehykseksi voisi ehkä ottaa cd:n toiseksi alaotsikoksi valittu ”Funky Blues” -määrittely. Saatuani tämän alkukiukutteluni pois mielestäni on pakko myöntää, että kuulemme tässä joukon loistavia näytteitä länsirannikon bluesia, R&B:tä ja hieman souliakin ajalta, jolloin mustan bluesmusiikin kaamos oli siis jo vahvasti päällä.

Levyllä kerrotaan olevan kaksi – tai ehkä kolme – julkaisematonta raitaa. Tällaisilla julkaisemattomilla siivuillahan Ace pyrkii usein ilmeisen tietoisesti koukuttamaan keräilijöitä, joilla on jo ennestään kutakuinkin kaikki hanskoissaan. Obrey Wilson on soul-laulaja, josta en ole koskaan edes kuullut – häneltä on julkaisematon kappale Getting Down With You. Cd:n kansilipareessa on lisäksi uhrattu kokonainen aukeama juttua tälle Obreylle, jolla ei sinällään ole levyn tematiikan – mustan bluesin suosion näivettymisen – kanssa mitään tekemistä. Toinen julkaisemattomaksi kirjattu raita onkin sitten (minulle) kertaluokkaa kovempi juttu. Losiksessa vuosikaudet maineikasta Pioneer Clubia isännöinyt blueskitaristi/laulaja Smokey Wilsonin hauskasti rytmikitaralla wahwah-pedaloitu raita I Want You vuodelta 1978 löytyy tosin hänen Big Town -albumiltaan ”Smokey Wilson Sings The Blues”. Mahtaako siis kyseessä ole eri otto – kovin samoilta ne minun korvissani kuulostavat. Smokey Wilson ja juuri vasta edesmennyt upea vokalisti Finis Tasby ovat ainoat artistit, joilta on cd:llä kaksi raitaa. Tasbyn rytmikkäästi polveileva Walk On on kovasti mielenkiintoinen kappale mm. siksi, että se on kansivihkossa kirjattu poimitun miehen 70-luvun lopun Blues Town -LP:ltä. Mielenkiintoiseksi asian tekee, ettei kyseistä albumia ole tiettävästi koskaan edes julkaistu. Näitä raitoja tulee ilmeisen taatusti tippumaan vielä lisää ulos Acelta.

Mainittujen S. Wilsonin ja F. Tasbyn ohella levyllä on liuta bluesin ja soulbluesin linkittäneitä suosikkiartistejani, Artie ”Blues Boy” White, Larry Davis ja Ray Agee, jotka eivät koskaan nousseet bluesin kirkkaimpiin parrasvaloihin. Heitä isommilta staroilta kuten Albert Kingiltä kuullaan huikean funkysvengaava, reilu viisiminuuttinen instrumentaali Cold Sweat (1969), sekä Lowell Fulsomilta hänen vähälle huomiolle jääneeltä ”Lovemaker”-LP:ltä (1977) sen rytmikäs nimikappale, jolla tarinan ”rakkaudenjakaja” on myös ”sydämensärkijä” ja ”rahanottaja”.

BN:n arviopalstan tila ei anna myöden käydä läpi tällaisten koosteiden koko sisältöä ja hienouksia. Todetaan siksi vain loppuun, että pitäisin selvästi arvokkaampana albumia, jossa parinkymmenen artistin hajakappaleiden sijasta olisi koottuna vaikkapa 10 solistia edustettuna valikoitujen sinkkujensa molemmilla levypuolilla.

Pertti Nurmi

(Julkaistu BN-numerossa 1/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!