HENRY TOWNSEND
Original St. Louis Blues Live
(Wolf 120.496) -15


Kun yli 70-vuotias Henry Townsend (1909–2006) v. 1980 kävi Euroopassa, tuskin monikaan saattoi kuvitella, että hänellä oli vielä runsaasti elin- ja esiintymisvuosia jäljellä. Niin kuitenkin tapahtui, kun Townsend jatkoi konsertointejaan miltei myöhäiseen kuolemaansa saakka.

Monien muiden aikalaistensa tavoin Henrykin oli päässyt levyttämään maailmansotien välisenä aikana. Ensimmäisen kerran hänen taidettaan tallennettiin v. 1929, ja vuoteen -37 mennessä häneltä oli julkaistu kaikkiaan 17 musiikkiesitystä. Jo niihin aikoihin hän paitsi lauloi niin soitti sekä kitaraa että pianoa.

Silloisen folk- ja blues-intoilun myötä myös hän palasi takaisin äänitysstudioihin 1960-luvun alussa, mutta toisin kuin esim. Mississippi John Hurt, Son House ja Skip James hänestä ei koskaan tullut mitään laajasti tunnettua revival-sankaria. Kenties hän ei ollut siihen riittävän eksoottinen, kun hän ei ollut koskaan häipynyt minnekään tietymättömiin ja kun hänellä ei ollut mitään erityisiä paheita.

Mistään musiikillisten taitojen vähäisyydestä häntä ei kyllä voi moittia, ja omia laulujakin hän sai vuosien mittaan aikaiseksi runsain määrin. Itävaltalaisen Wolf-merkin keskeinen toimija Hannes Folterbauer oli tavannut Townsendin jo v. -77 hänen kotikaupungissaan St. Louisissa, ja heidän sopimansa vastavierailu tapahtui kolmisen vuotta myöhemmin. Henryllä oli mukanaan vaimonsa Vernell, joka tällä kiekolla lauleskelee kahdella sen otoksella. Kysymyksessä on nyt laajennettu painos vuoden 1981 LP-levystä.

Kuultava musiikki on aika tyypillistä vanhan ajan maalaismallista bluesia. Yleisesti sitä kutsutaan country bluesiksi, vaikka Henry kaupunkilaismies olikin. Normaalia tapaa noudattaen mukana on joitakin hyvin tuttuja klassikoita kuten useiden tulkitsemat Sloppy Drunk (Blues), 44 Blues, Going Down Slow ja Rollin' And Tumblin'. Muuhun laina-aineistoon lukeutuvat Willie Brownin väkevätunnelmainen M&O Blues ja St. Louisin seuduilla yleisesti tunnettu Cairo Blues. Esitysten enemmistö eli kaikkiaan 11 palasta edustavat Townsendin omaa tuotantoa, ja jostakin syystä koin niiden tulkinnat muiden tekemien bluesien muotoilua onnistuneemmiksi.

Kovin monet eivät tunnetusti välitä tällaisesta pienimuotoisesta musisoinnista, mitä esitetään enimmäkseen vain yhden akustisin instrumentein varustetun miehen voimin. Siitä huolimatta Henry Townsendin suosio oli tuolloin mitä melkoisin, mikä on havaittavissa levyltä kuultavista runsaista suosionosoituksista sekä ajoittaisesta mukana rytmittämisestä.

Vesa Walamies

(Julkaistu BN-numerossa 4/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!