HOEDOWN
Hoedown
(MuFarang MuFa CD3), '07
(1) Here And Now (2) To The Bone (3) Little Bit Lonesome (4) Under The Western Sky (5) Back To The River (6) I’m Not Your Lover (7) Freezin’ (8) Steel Guitars (9) Poison (10) She Loves My Automobile (11) All My Tears (12) Sweet Rose

Hoedownin debyyttilevy esittelee superkokoonpanon, jonka esityksistä ei heikkoja hetkiä juurikaan löydy. Mika Kuokkanen on erinomainen lauluntekijä ja hieno vokalisti, jonka tulkinnoissa kiteytyy Hoedown-ilmaisun keskeisin olemus. Ninni Poijärven tyylitaju ja laulullisen soundimaiseman ainutlaatuisuus on maailmanlaajuisestikin huippuluokkaa. Hän tuo yhtyeen laulumaisemaan myös tarvittavaa särmää estämään kokonaisuutta muokkautumasta kliseekimppuiseksi keskitien kantriksi.

Hoedownin stemmalaulusoundi hipoo parhaimmillaan täydellisyyttä ja soitannollinen kokonaisuuskin on eliittitasoa. Olli Haaviston maagisista liukukitaroista on löytynyt maittavat mausteet joka ikiselle raidalle ja hänen panoksensa koko paketin toimivuuden kannalta on korvaamaton. Ollin kielisoitinten ohella instrumenteista kuuluvimmin esillä on Ninnin viulu, mutta ”komppaavien kitaroiden” ja Maijasen ja Kurjen muodostaman rytmiryhmän kepeästi rullaavan taustabiitin ”huomaamatonta gloriaakaan” ei pidä aliarvioida.

Oman esikuvansa The Bandin tavoin Hoedown esittäytyy kautta koko albumin yhteen hiileen puhaltavana yhtyeenä, jossa nimekkäitten soittajien egot on ”alistettu” palvelemaan yhteisiä tavoitteita. Tulkinnallisesti levyn ehdoton helmi on Ninnin jumalaisen äänen dominoima näkemys Julie Millerin All My Tearsista, jonka ei tarvitse hävetä edes Emmyloun ylittämättömäksi kuvitellun tulkinnan rinnalla. Loistavia covereita ovat myös raivokkaan loppukliimaksin omaava I’m Not Your Lover, sekä rentoa svengiä tihkuva luenta Z.Z.Topin She Loves My Automobilesta, jolla bändin yhteissoitto on menevimmillään. Yhtyeen omista originaaleista erityisen onnistuneita ovat hetkeen tarttumisen tärkeyttä kuvaava Here And Now, jaksonbrownnemaisella tyylitajulla toteutettu Freezin’, sekä albumin tasokas päätösraita Sweet Rose, alkuaikojen Eaglesit mieleen tuovine tunnelmineen. Myös uutta särmää sisäänsä saanut Back To The River ansaitsee esityksenä hatunnoston.

Kai Engrén