INA FORSMAN
With Helge Tallqvist Band
(Q-Records QCD 1007)
(1) Something’s Got A Hold On Me (2) What Have I Done (3) Queen Bee (4) 5-10-15 Hours (5) I’d Rather Go Blind (6) That’s All You Need (7) Got Love If You Want It (8) I Got Trouble (9) He Belongs To Me (10) Number 9 Train (11) Willie And The Hand Jive (12) All I Could Do Was Cry (13) What Have I Done Wrong (14) Every Night About This Time (15) Slow Walk Honky Tonk

Laulajatar Forsmania ja huuliharpisti Tallqvistia ei varmasti tarvitse enää lehtemme sivuilla uusina tuttavuuksina esitellä. Myös muut soittajat ovat pitkän linjan roots-muusikoita ja ainakin vähintään nimet ovat tuttuja useista eri yhteyksistä. Tämä levy oli vahvana ja tyylikkäänä kokonaisuutena positiivinen yllätys, vaikka olin käynyt katsomassa etukäteen Youtubesta virallisen videon biisistä What Have I Done sekä erinäisiä hieman vähemmän virallisia yhteisiä keikkatallenteita viime vuoden keikoilta.

Tämä on vuoden 2013 ehdoton ykkösalbumi kaikki kategoriat huomioon ottaen (tosin Jo’ Buddyn juhlajulkaisu on allekirjoittaneelta vielä kuulematta). Nimenomaan hyvän solistinsa ansiosta bändi yltää maailmanluokan lopputulokseen. Tässä levyssä itseäni viehättää 1950-luvun ja 1960-luvun alun tyylinen soittotapa ja soundimaailma, jota on sitten päivitetty uusvanhalla vivahteella mm. Nick Curranin ja Jussi Raulamon tyyliin.

Levyä olisi vielä voitu parantaa pienellä lisärosolla sekä laulajan ja bändin piiskaamisella itsensä ylittäviin lisäottoihin. Esimerkkinä levyn aloittava ilmeisesti Christina Aguileran kautta pyöräytetty Etta James -klassikko jättää alkuaikojen Fabulous Thurderbirds -tyylisessä sovituksessaan piirun verran toivomisen varaa toteutettavaksi vieläkin rokimmin. Hyvä ja varma suoritushan tämä on, mutta ainekset jopa suoranaiseen killeriin olisivat olleet olemassa. No, keikoilla sitten!

Tätä kiekkoa on tullut pyöriteltyä nyt tosi paljon ja omat suosikit tuntuvat vaihtelevan päivittäin. Voisi kuvitella, että Ina on tuonut oman panoksensa levyn materiaalin leffojen Cadillac Records (Beyoncé/ Etta James) ja Burlesque (Chistina Aquilera) pohjalta – ja Helgen kautta yhtyeen ohjelmistoon ovat valikoituneet mm. Magic Samin ja Slim Harpon kappaleet?

Omia henkilökohtaisia suosikkejani ovat kuitenkin Ruth Brownin 5-10-15 Hours (Nick Curran -tyylinen sovitus), Tarheel Slimin Number 9 Train (erityismaininta hyvistä sähköpianoimitaatiokitarasooloista) ja Johnny Otisin tuotannosta tuttu Willie And The Hand Jive. Nostettakoon esiin vielä levyn vanhimmantyylinen blues I Got Trouble, joka on ehkä yllättäen Christina Aquileran oma biisi – sekä levyn viimeinen raita Slow Walk Honky Tonk esimerkkinä hyvästä huuliharppuinstrumentaalista.

Bändille terveisiä: Kiitoksia tästä! Käykäähän hakemassa Riikasta EBC-voitto kotiin. Tämän levyn jälkeen meillä kaikilla on odotukset korkealla myös seuraavan julkaisun suhteen. Ilmaiseksi ja helposti ei mikään tule vaan kaikkien palasten on loksahdettava kohdalleen. Lämpimästi siis onnea kaikkiin tuleviin koitoksiin! Ja teille kaikille muille hyvän musiikin ystäville: Ostakaa tämä levy ja käykää yhtyeen keikoilla.

Jarkko Ravi

(Julkaistu BN-numerossa 1/2014.)