ISMO HAAVISTO
Mean Blue Train
(Lake Water LWR 01) -14


Lahden suuri poika Ismo Haavisto on jälleen saanut aikaiseksi uuden albumin. Kun otetaan huomioon kaksi vahvasti Ismo-painotteista Bottlenecks-kiekkoa, kysymyksessä on hänen jo kuudes blues-cd:nsä. Enimmällä osalla näistä esityksistä häntä säestävät basisti Ville Vallila ja perkussionisti Mikko Järvinen. Yhdellä kappaleella on mukana äänittäjä Teuvo Lampinen tuubineen, ja paikoitellen äänessä on Ismo Haavisto One Man Band. Kaikki teokset ovat hänen omaa tuotantoaan.

Kysäisin kerran eräältä bluesin asiantuntijalta, millainen oli ollut minulta väliin jäänyt Haaviston keikka. ”Ismo on aina hyvä”, kuului ytimekäs vastaus. Näinhän asia todellakin on. Luonnollisesti suosittelen myös tämän tuotteen hankkimista laadukkaan kotimaisen blues-musiikin ystäville. Ihan kaikille tällainen kooste ei kuitenkaan ole omiaan.

Levyn sisällöstä melkoinen osa on vanhanmallista maalaisbluesia, ja perinteisiä tunnelmia korostavat runsaat akustiset kitara- ja banjo-osuudet. Joukossa on toki myös useita sähköisesti soitettuja esityksiä, mutta arvelen juuri noiden country blues -palasten olevan esim. rockbluesin ystäville aika vierasta musisointia. Minulle ja kaltaisilleni ne kyllä hyvin kelpaavat.

Ismon sävellys- ja sanoitustuotanto on erinomaisen tasokasta ja poikkeuksellisen omaperäistä. Hänen laulujensa aihepiiri on varsin moninainen, mistä kertovat jo niiden nimet kuten Phone Sex Blues, Voodoo Queen, It’s Forbidden To Love You ja Robert Johnson’s Grave. Jatkossa toivoisin hänen kuitenkin – vaikkapa vaihtelun vuoksi - sisällyttävän levyilleen myös joitakin lainakappaleita. Niitähän hänellä on ohjelmistossaan runsain määrin.

Entisenä lahtelaisena panin vielä merkille Ismon kotiseuturakkauden. Eräs kuultavista lauluista on oikein nimeltään My Home Town, ja levymerkki Lake Water viittaa tietysti sikäläiseen Vesijärveen.

Vesa Walamies

(Julkaistu BN-numerossa 1/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!