J.J. CALE & ERIC CLAPTON
The Road To Escondido
(Reprise 44418) -06
(1) Danger (2) Heads In Georgia (3) Missing Person (4) When The War Is Over (5) Sporting Life Blues (6) Dead End Road (7) It’s Easy (8) Hard To Thrill (9) Anyway The Wind Blows (10) Three Little Girls (11) Don’t Cry Sister (12) Last Will And Testament (13) Who Am I Telling You? (14) Ride The River
(noin 57 min)

Jokaisella äänilevyllä kuten tälläkin on oma tarinansa. ”Oletko aikeissa ostaa Calen ja Claptonin uuden cd:een?” kysäisi eräs aikamiespojistani viime vuoden loppupuolella. ”Sellaista hankintaa en ole tainnut edes ajatella” kuului vastaus. Käydyn keskustelun seurauksena sain sitten jouluaattona hieman yllättäen haltuuni pienehkön paketin, minkä avattuani havaitsin olevani tuoreen Reprise-kiekon omistaja.

Taipumusteni mukaisesti olen kuunnellut hieman yli 60-vuotiaan Eric Claptonin ja miltei seitsenkymppisen Jean Jacques Calen yhteistä aikaansaannosta melkoisen ristiriitaisin tuntemuksin. Taitavasti tehtyä musiikkia ja rentoja tunnelmia se toki on pullollansa, mutta bluesin mallisia esityksiä löytyy siltä oikeastaan vain kahden piisin verran. Ensimmäinen niistä on Calen vanhaa bravuurinumeroa ”Call Me The Breeze” suuresti muistuttava ”When The War Is Over” ja toinen samaan sarjaan kuuluva luomus on heti sen perään asetettu versiointi Brownie McGheen klassikosta ”Sporting Life Blues”. Muilta osin kyse on todellakin lähinnä J.J. Calelle tyypillisestä popahtavasta kevytkantrista, minkä huomioon ottaen tällaisen tuotteen ennakoitavissa ollut ykkössija Bluesministeri-ohjelman vuosiäänestyksessä on ainakin osoitus täkäläisten sinisävelten suosijoiden musiikkimakujen laaja-alaisuudesta.

Saamani vaikutelman mukaan eräs kimmoke kahden veteraanin voimien yhdistämiselle on ollut Claptonin pyrkimys auttaa kaveriaan velan maksamisen tapaisella toiminnalla. Saihan hän jo v. -70 jonkinmoisen hitin kumppaninsa teoksella ”After Midnight” ja on sittemmin pitänyt ohjelmistossaan muitakin Calen lauluja, joista yksi on arvattavasti hänen omia entisiä huumeongelmiaan heijasteleva ”Cocaine”. Tuo J.J:n voimakas esille tuominen käy ilmi jo tuotteen koostumuksesta, josta peräti 11/14-osaa on peräisin Oklahoman Tulsassa syntyneeltä vanhemmalta mieheltä.

Hämyisten iltapuhteiden rattona ja muiden puuhastelujen taustamusiikkina olen tätä enimmäkseen käyttänyt, ja sellaisiin tarkoituksiin se lienee valmistettukin.

Vesa Walamies