JUKKA GUSTAVSON & HOEDOWN
Mountain Information
(Rockadillo ZENCD 2158) -14


”Mountain Information” on musiikillinen matka halki vuosikymmenten. Se on kuin vuori, joka odottaa valloittajaansa. Valloittamiseen tarvitaan useampi kuuntelukerta, kuten monien klassikoiksi muodostuneiden levyjen kanssa on käynyt. Ensikuuntelulla se tuskin aukeaa kenellekään, mutta kun antaa ajan kulua ja laittaa levyn soimaan uudestaan kerran ja toisen, niin lopulta lumivyöry pääsee irti ja vie kuulijan mennessään. Monipuolisuudessaan albumi tarjoaa aivan varmasti jokaiselle jotakin. Siltä löytyy useita erilaisia tasoja ja jokainen kuuntelukerta tuo mukanaan jotain uutta.

Nimikappaleessa huomaan selviä yhtäläisyyksiä Jack Brucen tuotantoon. Vaikkei maestro tiedosta saaneensa Jack Brucelta vaikutteita niin Creamia hän myöntää kuunnelleensa. Joka tapauksessa samanlaista teatraalista mahtipontisuutta olen havaitsevinani kuin monissa Jack Brucen sävellyksissä on. Edellä mainitun ohella suosikkejani ovat Blueswalk sekä Love Peace Field Reel, jossa jokaisella soittajalla on oma soolo-osuutensa. Ensin mainitussa esiin tulevat Gustavsonin ilmiömäinen urkutyöskentely sekä kotimaan kenties svengaavimman bändin soitto. Jälkimmäisessä sekoittuvat Little Featin letkeä svengi sekä The Bandin rootsgroove. Mainitsemisen arvoisia kappaleita ovat myös I Need You Need Love Supreme, jossa Ninni Poijärvi duetoi kauniisti maestron kanssa, ja Esa Kaartamon laulama veret seisauttava Howlin’ Wolf & The Blind Tigers. Kokonaisuutta ajatellen levyltä löytyy selkeitä yhtymäkohtia The Bandin ja Little Featin ohella myös Ray Manzarekin ja Roy Rogersin parin vuoden takaiseen ”Translucent Blues” -julkaisuun.

Hoedownin osuus on lopputuloksen kannalta ollut erittäin tärkeä, jopa siinä määrin, että he ovat saaneet nimensä levyn kanteen. ”Mountain Informationia” voidaan pitää yhtä paljon bändi- kuin soololevynä, pääosassa ovat kuitenkin Gustavsonin kosketinsoittimet ja sielukas laulu. Jokainen muusikko soittaa hienosti, niin yksin kuin yhdessäkin. Kiinteään kokonaisuuteen ovat keskeisesti vaikuttaneet myös Gustavsonin ja Hoedownin yhteiset keikat ja maestron vierailut useissa kokoonpanoissa. Vankka jazz- ja bluestausta kuuluu miehen tekemisissä ja monipuolisuudessaan levy on vertaansa vailla.

Minusta on mahtavaa, että maamme johtavimpiin urkureihin lukeutuva Gustavson on näin kovassa vedossa ja tehnyt yhden viime vuoden parhaista rootsjulkaisuista. Kun hän haastattelussa toivoi yhteistyön nykyisten soittokumppanien kanssa jatkuvan niin samaa toivon minäkin. Saisimmekohan jatkossa kuulla vaikka The Bandin musiikkia ja ihan elävän yleisön edessä taltioituna?

Riku Metelinen

(Julkaistu BN-numerossa 1/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!