LAURENCE JONES
Temptation
(Ruf 1199) -14
(1) Foolin’ Me (2) Move On (3) Tomorrow Is Another Day (4) Temptation (5) Can’t Keep Living Like This (6) Whisper In The Wind (7) Fall From The Sky (8) My Eyes Keep Me In Trouble (9) Southern Breeze (10) Wind Me Up (11) Bad Bad Dream (12) Soul Swamp River

Tänä päivänä bluesgenre on pullollaan wannabekitaristeja kitaran kieliä venyttämässä. Tuo ei ole välttämättä huono asia, sillä kilpailua tarvitaan, jotta jokainen pistäisi parastaan peliin ja keskittyisi siihen mitä on tekemässä. Tosiasia kuitenkin on, että neulan löytäminen heinäsuovasta on joskus enemmän kuin hankalaa.

22-vuotias Laurence Jones on varsin tuore tapaus blueskitaristien joukossa. Hänet on ehditty jo nimetä brittibluesin pelastajaksi, uudeksi superlahjakkuudeksi ja ties vaikka miksi. Hänen debyyttialbuminsa ”Thunder In The Sky” ilmestyi pari vuotta sitten. Levy vaikutti olevan ihan ok debyytiksi ja jäinkin mielenkiinnolla odottamaan hänen seuraavaa julkaisuaan. Nyt odotus on vihdoin palkittu. Ensimmäisen isolle yhtiölle tehdyn levyn on tuottanut Mike Zito, jonka päätyminen tehtävään ei ehkä kuitenkaan ollut tällä kertaa se paras mahdollinen vaihtoehto.

Laurence Jonesin taustalla soittavat Ziton sivuprojektin Royal Southern Brotherhoodin rytmiryhmä basisti Charlie Wooton ja rumpali Yonrico Scott ja levytyspaikkana on tietenkin ollut Dockside Studio. Näillä eväillä Zito on onnistunut luomaan varsinaisen deja vun, eli toteutus on tehty aivan samalla kaavalla kuin Samantha Fishin levyllä (ks. BN 264).

Avausraidan tarttuva riffi saattaa olla lainattu Wounded Knee -kappaleesta, sillä kovin tutun kuuloinen se on. Vaikka aloituskaksikko lupailee hyvää, niin niihin onnenhetket sitten jäävät. Loppuosassa levyä meno on verkkaista ja raskasta, monilta osin puuduttavaa. Onneksi parissa kappaleessa (3 ja 12) tunnelmaa kevennetään Johnny Sansonen harpun avulla. Myös akustinen Whisper In The Wind erottuu edukseen. Mutta nekään eivät pysty kokonaisuutta pelastamaan. Vähemmän Gary Moorea ja säröä olisi riittänyt vallan mainiosti.

Monet nuoremman polven kitaristit tekevät maukkaita versioita lainakappaleista. Muistissa ovat mm. Oli Brownin energinen luenta Ram Jamin kappaleesta Black Betty ja Aynsley Listerin herkullinen tulkinta musikaalisävelmästä Feeling Good. Levyn ainoa lainaraita, My Eyes Keep Me In Trouble, ei aivan nouse tuohon kastiin.

Kun meillä on jo Stefan Chill, Eric Steckel sekä tusina muuta lähes samantyylistä kitaristia niin millä tavoin Laurence Jones aikoo joukosta erottua? Tämä levy ei ainakaan poikkea edukseen monista muista rockblueskitaralevyistä, joita viime aikoina on ilmestynyt. Totuuden nimissä on sanottava, että debyyttialbumin perusteella odotin tältä levyltä paljon enemmän. Muutamista hieman rennommista ja hillitymmin toteutetuista hetkistään huolimatta albumin parissa vietetty aika sujuu varsin epämukavissa merkeissä. Kannesta kanteen levyä tuskin tulen arvostelun jälkeen montaakaan kertaa kuuntelemaan. Mutta ennen lopullista tuomiota jäädään odottamaan hänen seuraavaa siirtoaan.

Riku Metelinen

(Julkaistu BN-numerossa 6/2014.)