flash

 

 


LAZY LESTER
You Better Listen
(Bluestown BTR 1025)
(1) Rooster Blues (2) You Better Listen (3) Ethel Mae (4) If You Don't Want Me Baby (5) Scratch My Back (6) Courtroom Blues (7) Think It Over One More Time (8) O.J. Shuffle (9) Blue Eyes Crying In The Rain (10) Bright Lights Big City (11) The Same Thing Will Happen To You (12) When My First Wife Left Me (13) Paradise Stomp

Lazy Lester on yhä voimissaan. Tämän todistaa upouusi Norjan poikien kanssa tehty cd ”You Better Listen”. Lähes 80 vuoden iästä ei ole tietoakaan, kun tämä Louisianan swamp-bluesin perinnemestari vääntää jäljittelemätöntä tulkintaa niin vanhoista originaaleistaan kuin kollegoidensa ikiklassikoista.

Kiekolta tosiaan löytyy hienoja versioita, mm. niin Slim Harpon, John Lee Hookerin kuin Jimmy Reedinkin standardihiteistä. Myös pari salamaniskua, nimittäin Salama-Slimin ”Rooster Blues” ja Salama-Hopkinsin ”Ethel Mae”, on mahtunut mukaan. Komeita perinneralleja molemmat.

Ja erityisen koskettava on tulkinta Roy Acuffin kantrivedosta “Blue Eyes Crying In The Rain”. Siinä on todellista menneen maailman suo- ja rämeromantiikkaa tarjolla oikein Olan takaa ja Elen edestä. Melkein voisi kuvitella alligaattorin henkäyksen leijuvan jossain ympärillä.

Myös norjalaisten taustajoukkojen toiminta pianoineen, haitareineen ja pesulautoineen ko. rallissa toimii kuin kotipolttoinen peräkylän jukejointissa 50-luvun deltalla. Muutenkin koko levyn ylöspano on erittäin onnistunut, saundit ja sovitukset ovat lähes autenttisen oloiset, kuin takavuosien Excellon studiolta pöllityt. Tässä ei siis missään tapauksessa ole kysymys mistään bluesin modernisoinnista, vaan soitanta on niin aitoa ja ehtaa kuin vain olla voi ja kehtaa. Asiasta ovat erityisesti pitäneet huolen session tuottaneet vuonomaan omat bluesgurut Morten Omlid ja Jostein Forsberg. Kitaristi Omlid hoitaa myös yhdessä basisti Jens Olav Haugenin ja rumpali Eskil Aaslandin kanssa pääosan taustabändin duuneista. Ja todella tyylillä äijät osansa pelaavatkin. Kuin Pohjanmeren turskat olisi vaihdettu kertaheitolla Mississippin kissakaloihin.

Mutta kyllä koko homman kirkas keskustähti on siis tuo vanha kunnon lettojen vetelys, Lazy Lester, joka rennon lespaavan laulamisen ja haukottelevan harpunsoiton ohessa hoitaa vielä myös noin puolella raidoista kitaristin tonttia, ja suht vakaalla kädellä. Ja kun materiaali on umpirautaa, biisit toinen toistaan vetävämpiä ja viihdyttävämpiä, niin eihän tässä voi tuloksena olla muuta kuin saatavan kova ja komea blueslevy. Ei kai tässä muukaan auta kuin laittaa suohumppa jälleen kerran soimaan ja ruveta pontikan juontiin... Tätä levyä on parasta kuunnella, ja huolella!

Pokke Korhonen