LAZY MOOSE
When Trouble Was Born
(Lazy Moose LZM001) -14
(1) Row With My Gin (2) Get A Grip (3) Six Feet Underground (4) Devil’s Shoes (5) Steal My Blues (6) Save Me (7) Lily’s Blues (8) Riding With The Gringos

Vasta pari vuotta kasassa ollut Lazy Moose on kovaa vauhtia kipuamassa kotimaisten blues-rocknimien kärkikastiin. Oskar Nieminen (kitara, laulu), Osku Isosaari (basso, taustalaulu) ja Jyrki Iivanainen (rummut, taustalaulu) soittavat sielukkaan antaumuksellisesti rehdin reipasta reissarihenkeä unohtamatta. Soittajien fyysiset juuret on ripoteltu eri puolille Suomea ja musiikilliset taustatkin ovat varsin kirjavat. Kaikesta huolimatta yhteissoitto kulkee aivan kuin veljeksiltä, jotka ovat kotoisin samasta bluesin kyllästämästä ”Jorpakkojoen” mutkasta.

Tyylitajuisesti vedetty Teksas-vaikutteinen shuffle avaa levyn ja tekee heti selväksi, että tämä ryhmä on tosissaan liikkeellä. Komppi kulkee mallikkaasti Oskarin moni-ilmeisen tyylikkään kitaroinnin koristellessa koko keitoksen. Raskaaseen riffiin rakentuva Get A Grip on kitarafillien osalta syvä kumarrus Albert Kingille, efektien siivittämä rock-painotteinen soolo taas on puhdasta Howard Glazeria. Sanomaltaan synkähkö hidas trioliblues Six Feet Underground on hakenut vaikutteita niin Teksasin partaniekoilta kuin brittibluesistakin. Uljasta kolmiäänistä mieslaulua sisältävä Devil’s Shoes viittaa swamp-bluesin suuntaan, Nieminen vokalisoi soolo-osuudet hienoisen jazzahtavasti. Steal My Bluesin tempovaihtelut tekevät kappaleesta sävykkään monivivahteisen, kitarasoolon aikana fiilis räjähtää yläilmoihin. Save Me on jazz-sävyinen iskusävelmä, radiohittiainesta. Hidastempoinen Lily’s Blues on vahvasti Stevie Ray Vaughan & Double Troublen mieleen tuova, sortumatta kuitenkaan suoranaiseen kopiointiin. Päätösraita on eteerisen kitaran kaikessa yksinäisyydessään avaama instrumentaali, joka fuusioi hienosti jazz-, blues- ja countryrockia.

Viime aikoina on musiikkitaivaalle ilmaatunut nuoren polven muusikoita (Lazy Moose, Ina Forsman, Saara Lehtomäki...), jotka suhtautuvat rootsmusiikin perinteen ylläpitämiseen hartaalla vakaumuksella. Se on hienoa. Lazy Moosestakin tulemme vielä kuulemaan paljon positiivista. Aineksia on vaikka mihin.

TT Tarkiainen

(Julkaistu BN-numerossa 5/2014.)