LIMITEDS
What's Your Superpower?
(Goofin' GRCD 6186) -15


Suomalaisen revival-rock'n'rollin tähdistökentällinen Limiteds sai alkunsa useiden kotimaisten suosikkiyhtyeiden (mm. Ellis & The Angry Teens, Beetle Crushers, Cast Iron Arms ja Lo-Lites) kantavien voimien lyödessä hynttyynsä yhteen 2010-luvun alkumetreillä. Ensimmäiselle Euroopan kiertueelleen laulaja Ville Rouskun, kitaristien Miku Majurin ja Mikko Rintasaaren, basisti Jate Haron ja rumpali Kalle Nikulaisen muodostoma viisikko suuntasi jo 2012, mutta debyyttipitkäsoittonsa julkaisemista ryhmä jaksoi siirtää aina loppuvuoteen 2015 saakka.

Ehkäpä idean kypsyttely on tehnyt terää. Ryhmän hyväntuulinen ja leimallisen brittivetoinen teddyboy-rock'n'roll ei nimittäin juurikaan kalpene kansainvälisille rintamatovereilleen.

Koska yhtyejäsenet ovat osallistuneet kiitettävällä innolla levyn lauluntekotalkoisiin, pelkkien lainaviisujen turvin ei joukkion tarvitse supervoimiaan esitellä. Valtaosin Limiteds kykenee myös välttämään hutiin menneiden cover-valintojen sudenkuopat. Tältä osin kyseenalaisimmiksi yrityksiksi jäävät oikeastaan vain jokseenkin tarpeettomat jyystöversiot Jack Scottin Leroysta sekä Mel Dorseyn vähintään kerran vuodessa kierrätettävästä Little Lilistä.

Kuudesta omatekoisesta rallista Majurin kynästä irronneen rehvastelevan nimikappaleen ohella suupieliä kiskovat väkisinkin ylöspäin Nikulaisen ja Rintasaaren aikaansaannos Rockabilly Dad's Gone Bad, liikuttava kuvaus teddypoikien kaavoista vapaasta elämäntyylistä, sekä koko kiekon suosikkeihini lukeutuva hölkkätahtinen Don't You Think You're Mine. Esimerkillisesti tempaisevat kuulijan mukaansa myös mm. Gene Vincentin Joe Meek -sävelteinen vuoden 1962 leffakappale Temptation Baby, englantilaisen Chris "Ravel" Andrewsin vuoden 1963 esikoislevytys Don't You Dig This Kinda Beat, parisenkymmentä vuotta edellistä tuoreempaa brittituotantoa edustava The Confederates -yhtyeen The Boy Who Dared To Rock sekä Freddie "Fingers" Leen kantrahtava Baby Drink My Wine, jonka itse uskaltaudun kohottamaan sekä oivalluksena että toteutukseltaan koko albumin kiistatta uljaimmaksi yksittäisraidaksi.

Pete Hoppula

(Julkaistu BN-numerossa 6/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!