MAGIC SLIM & THE TEARDROPS
Tin Pan Alley - Chicago Blues Session, Vol.61
(Wolf 120.809)
(1) Tell Me What You Got on Your Mind (2) Cold Hearted Woman (3) Please Don’t Leave Me (4) Born in the Country (5) Baby Please Don’t Say Goodbye (6) She Was Walking Down Through the Park (7) Bad Luck (8) Texas Flood (9) Close to You (10) Goin’ to California (11) Tin Pan Alley (12) Cold Women with Warm Hearts

Kansilipareen mukaan tämä Tin Pan Alley on Magic Slimin 13:s julkaisu Wolf-levymerkillä. Kuusi näistä kolmestatoista on konserttitaltiointeja Zoo-Bar – tai On The Road –nimellä. Soittajat ovat vuosien varrella vaihtuneet basistiveljeä Nick Holtia lukuun ottamatta. John Primerin johtama, pitkäaikaisin Teardrops-kokoonpano on mukana Wolfin useammallakin julkaisulla – myös tällä uutuudella.

Levy on koottu kahdesta livekeikasta ja kahdesta studiosessiosta johtuen Magic Slimin levysopimuksesta Blind Big –levymerkin kanssa. Varhaisimmat äänitteet ovat vuodelta -92 Euroopan kiertueen Itävallan kahdelta keikalta. Pitkäaikainen keikkakokoonpano esittää vuosien varrella hyviksi havaittuja ja hienosti svengaavia versioita enemmän ja vähemmän tutuista kappaleista alkaen kappaleesta nr 7, joka on B. B. Kingin varhaistuotantoa. Levyllä on Slimin vanhan suosikin Albert Kingin kappaleet Goin’ to California ja levyn päättävä kappale, jossa Slim heittää pienet puheet/räpit, joilla on varmaan innostettu kanssamuusikoita South Siden klubeilla parempiin suorituksiin. Aikanaan ihmisjukeboksiksi kutsutulta bändiltä voi odottaakin erityylisiä kappaleita kuten bändin vuoden -93 Suomen kiertueen nähneet muistavat. Tällä levyllä harvemmin kuultu Muddy Watersin kappale Close to You toimii erityisen hyvin. Siitä tulee lähinnä mieleen Frank Frostin versio. Primerhan oli hetken aikaa Frostin kanssa samalla levymerkillä. Muuten levyllä kuullaan hidasta mollibluesia, keskitempoista shufflea ja Chicagon humppaa. Primer saa soolotilaa ja erottuu näppäräsormisena Slimin kankeammasta ulosannista.

Levyn erikoisuus on kolmen kappaleen studiosessio uuden kokoonpanon kanssa. Primerin lähdön jälkeen levyllä on mukana Michael Dotson kitarassa ja Mississippi Heatista/Kingston Mines –klubista tuttu voimanpesä, rumpali Alan Kirk. Slimin boogiejunttaukseen tutustuneet saavat kappaleen nr 3 mukana tiukan annoksen Slimiä rupisimmillaan. Kappale eroaa myös piristävästi levyn muista kappaleista. Levyn kuusi ensimmäistä kappaletta on Slimin kynästä lähtöisin. Osassa niistä on tietynlainen jamifiilis - nauha pyörii, bändi soittaa. Lyriikat on ehkä keksitty tai ainakin viimeistelty paikan päällä. Muistan Aikun kuvailleen palstallaan 90-luvun alkupuolella sessioiden tunnelmia ja levy-yhtiön edustajan työtapoja juuri tällaisiksi. Tätä levyä ei kannata verrata Dick Shurmanin tuottamiin Blind Big –levytyksiin tiukkuutensa puolesta. Tarjolla on enemmän perusshufflea ja hidasta bluesia sekä leppoisia livetuokioita Euroopan kiertueelta.

Kari Kempas