MARCIA BALL
The Tattooed Lady And The Alligator Man
(Alligator ALCD 4964) -14


Tätä nykyä uusia studiolevyjä tasaisin kolmen vuoden periodein työstävä sekä niiden lomassa tasokasta, tälläkin hengentuotteella kuultavaa vakioyhtyettään synnyin- ja kasvuseutujensa Teksasin ja Louisianan ohella myös kansainvälisillä festivaalikentillä kierrättävä Marcia Ball on melkoinen ikiliikkuja omassa sarjassaan. 60-luvun jälkipuolella kuvioihin ilmaantunut ja soolouraansa v. 1978 Capitol-albumistaan ”Circuit Queen” lähtien rakentanut pianisti-laulaja-lauluntekijä lennätti itsensä toden teolla roots-tähtitaivaalle Rounder-merkin artistina 80- ja 90-luvuilla. Uutta virtaa koneeseensa hän sai 2000-luvun alussa siirryttyään levyttämään Alligatorille. ”The Tattooed Lady And The Alligator Man” on Ballin 8. julkaisu chicagolaisyhtiön kirjoilla ja samalla luonteva jatke hänen parille aikaisemmalle tuotokselleen, myös BN:ssä kehutulle ”Peace, Love & BBQ:lle” (2008) sekä Grammy-ehdokkaaksi kivunneelle ”Roadside Attractions’lle” (2011).

Kuten edelliskiekoillaankin, Ballin hihasta paljastuvat ässäkortit ovat yhä hänen taiturimainen pianonsoittonsa sekä valtaosin omasta kynästä lähtöisin olevat kappaleet, jotka kahlaavat taiten läpi koko eteläisten osavaltioiden juurimusiikkikirjon rhythm’n’bluesin, rock’n’rollin ja blue eyed soulin kautta aina tex-mexiin ja zydecoon saakka.

Kiertue- ja taitelijaelämän arjesta eloisasti sanaileva avaus- ja nimiraita on puhallinkuorrutteisine boogie woogie -pianoineen heti taattua Marciaa. Myös sinisilmäsoul-herkistelyjä Just Keep Holding On ja The Last To Know sekä levyn ainoaa lainanumeroa, swamp pop -sävytteisesti tulkittua Hank Ballard -slovaria He’s The One vahvistavat saksofonit, joiden soittajina levyllä kuullaan vakiotenoristi Thad Scottin lisäksi vierailevaa sankaria Mark ”Kaz” Kazanoffia. Useammalla esityksellä, kuten second line -rytmien keinuttelemalla Like There’s No Tomorrow’lla, on soitinkatalogissa tarjolla myös trumpettia ja pasuunaa. Professor Longhairin ja James Bookerin tapaisten N.O.-musikanttien pianismiperinne soi niin ikään maukkaasti mm. r&b-shufflella Get You A Woman. Suoraviivaisempaa barrelhouse-tyyliä taasen edustavat Trouble In Mind -klassikon sävelkulkua hyödyntävä Lazy Blues sekä Delbert McClintonin huuliharpulla sokeroitu Can’t Blame Nobody But Myself. Toisen teksasilaiskonkarin, Red Youngin urkujen tukemalla Hot Springsillä käyskennellään hitusen vehreämmissä americana-maastoissa, The Squeeze Is On puolestaan mukautuu zydecoksi Terrance Simienin haitarin ja stemmalaulannan myötä. Ja tottahan toki mukana on yksi periamerikkalainen moraalisaarnakin, Human Kindness – lajityypilleen ominainen maailmanparannusballadi, jolla kanssaeläjien yhdenvertaisuudesta muistuttavat myös pääarkkitehdin rinnalla veisaavat teksasilaisdaamit Shelley King ja Carolyn Wonderland sekä Amy (Levonin tytär) Helm.

Nuorekas kuusvitonen Marcia Ball tekee selväksi, että sanoittajana ja tarinaniskijänä hänellä riittää yhä roppakaupalla julkaisun väärtiä asiaa, eivätkä vuosirenkaat ole tehneet hallaa hänen vahvalle laulusoundillensakaan. Artistina Ball ei ole vieläkään tohtinut astua oman ydinmukavuusalueensa ulkopuolelle – mutta käyttämänsä tilan hän kyllä kieltämättä onnistuu jakamaan esimerkillisesti myös kuulijoidensa kanssa.

Pete Hoppula

(Julkaistu BN-numerossa 1/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!