THE ORIGINAL HARDWAY
How To Play The Blues
(Fifty-Fifty FFCD 2014) -14
(1) Six Bullets (2) How To Play The Blues (3) Born To This Barstool (4) Heart Keeps A Rollin’ (5) You’re Quite Right (6) Nice Stuff (7) Don’t Piss On My Grave (8) Warm Warm Pussy (9) Ain’t No Sunshine (10) Why Are People Like That (11) Route 66 Or My Way (12) Crossroads

Tällaisten rouheaa rytmibluesia soittavien bändien perinne on Suomessa pitkä. Ronski Gangin, Quipsin, Rock Cadillacin, Amuletin ja ties kuinka monen muun viitoittamaa tietä kulkee myös The Original Hardway. Heidän keikoillaan viihtyneet ovat varmasti odottaneet tätä kuin kuuta nousevaa. Uuden levyn ilmestymisen alla bändistä ollaan oltu erityisen kiinnostuneita, siitä todisteina ovat olleet bändin useat keikat Turussa ja lähialueella. Odotus on vihdoin palkittu ja ”How To Play The Blues” ilmestyi sopivasti joulumarkkinoita ajatellen.

Finglishillä lauletuissa kappaleissa päällimmäisenä on romuluisesti rähjäävä, ajoittain jopa urbaani lähestymistapa, jota tuetaan varsin maukkaalla kitaroinnilla. Bändin kitaristeista Raimo on rytmi ja Sami on blues. Samin näkemys juurimusiikkiin on erittäin tuore; vaikka esikuvat on tarkasti kuunneltu niin hän ei suoranaisesti kuulosta keneltäkään toiselta kitaristilta. Bändi ei ole lähtenyt hakemaan vanhahtavaa soundimaailmaa vaan he ovat hyödyntäneet studion teknologiaa parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaan saamiseksi. Ajan henkeen sopivan moderni lähestymistapa palvelee materiaalia täydellisesti. Bändin soitanto on kuitenkin tallennettu liikoja hienostelematta ja tietty rosoisuus on soittoon jätetty.

Levyltä löytyy omien kappaleiden lisäksi versiointeja tutuista ja kenties vähän tuntemattomimmistakin kappaleista. Lainamateriaalia edustavat Crossroads, Ain’t No Sunshine sekä Why Are People Like That, jotka jätemyllyn läpikäyneinä kuulostavat uusilta teoksilta. Näkemyksen puutteesta heitä ei voi syyttää, sillä versiot ovat bändin näköisiä. Vaikka meno on monin paikoin hurja niin pelkkää paahtamista levy ei ole, sillä joukossa on kepeiltäkin kuulostavia melodiakulkuja, josta hyvänä esimerkkinä slidekitaroitu ajoittain Fleetwood Macin mieleen tuova Heart Keeps A Rollin’. Entä saammeko sitten vastauksen kysymykseen kuinka bluesia soitetaan? Kuunnelkaa levy ja päätelkää itse.

Riku Metelinen

(Julkaistu BN-numerossa 6/2014.)