PINETOP PERKINS
Born In The Honey
(Vizztone 1001, dvd+cd)
(1) Chicken Shack (2) How Long Blues (3) Down In Mississippi (4) Grinder Man Blues (5) Little Bit Of Your Love (6) Perkins Boogie (7) Ida B (8) Kansas City (9) Mojo (10) Rather Quit Her Than Hit Her
(noin 48,5 min)

Kovin on sitkeä sortiltaan tämä 7.7.1913 syntynyt pianisti-laulaja Joe Willie "Pinetop" Perkins. Hänen olemuksensa oli jo vuoden 1996 Puistobluesissa siinä määrin ikääntynyt ja hauras, että oletin totaalisen eläkepäiville vetäytymisen olevan pikapuoliin edessä. Toisin on kuitenkin käynyt. Hieman yli 10 vuotta sitten tapahtuneen raitistumisen myötä Perkins on hyljännyt miltei kokonaan entisen rivimiehen roolinsa, muuttanut äskettäin Texasin Austiniin ja toimii nykyisin yleensä yhtyeittensä pääartistina. Kaiken kaikkiaan hänen nimissään on jo ilmestynyt alun toistakymmentä cd-levyä, ja lisääkin on varsin luultavasti tulossa. Pinetop jos kuka tuntuu olevan vakava uhka Nathan Beauregardin ennätykselle, minkä särkemiseksi hänen tulisi vielä jaksaa keikkua esiintymislavoilla vajaan kymmenen vuoden verran.

Tämän sankarin kestävyydestä ja sisukkuudesta kertovat myös sellaiset seikat, kuin että hänen muusikontaivaltaan eivät ole katkaisseet 40-luvun puolella sattunut puukoniskun aiheuttama toisen käden vakava vaurioituminen, hieman myöhemmin puolet kuulokyvystä vienyt onnettomuus sen enempää kuin vähintään kaksi kehoa koetellutta autokolariakaan. Sen verran tuo kimpaantuneen naisen voimallinen viiltely kuitenkin aiheutti, että kitaraa hän ei siitä pitäen enää pystynyt kunnolla käsittelemään. Pinetopin soittimistoon kun kuuluivat noina nuoruuden ja varhaisen miehuuden päivinä ainakin piano, kitara ja rummut etenkin siksi, että eräissä paikoissa orkestereille ei sallittu juuri minkäänlaisia katkoksia! Taukojen pitämistä varten keskeisten instrumenttien soittajille piti tuollaisissa oloissa löytyä tuuraajat, ja Perkinsin tavoin perkussionistina toimi omissa porukoissaan tiettävästi ajoittain myös esim. Sonny Boy II.

Vaikka Pinetop Perkinsin tarina taitaakin olla monille jo entuudestaan tuttu, suppea tiivistelmä on hyvinkin paikallaan lehtemme tuoreille lukijoille ja muillekin muistin virkistykseksi. Hän maallinen vaelluksensa alkoi siis kohtapuoliin jo 94 vuotta sitten, muusikoksi hän ryhtyi niinkin varhain kuin 1920-luvun puolivälin paikkeilla, 30-, 40- ja 50-luvuilla hän soitteli mm. Robert Nighthawkin, Rice Millerin sekä varsinkin Earl Hookerin kanssa ja vuosina 1969-80 vuorossa oli pianistin jakkaralla istuminen itsensä Muddy Watersin laajasti kiertäneessä yhtyeessä, minkä hajoamisen jälkeen hän ennen pääartistiksi ryhtymistään oli pitkiä toveja mukana parissa Muddya muistelleessa reunion- ja tribute-joukkiossa. Ensimmäisen kerran Perkins osallistui levytyssessioon v. -50, mutta omia otoksia häneltä on todellakin ilmaantunut kuuluville runsaanpuoleisesti vasta viimeisten 15 vuoden aikana.

Haltuuni toimitettu dvd-tallenne on kestoltaan noin tunnin mittainen ja kertoo oikein valaisevalla tavalla tämän erikoisen persoonan vaiheista & olemuksesta. Mestarin itsensä muminoista on tosin iän y.m. seikkojen vuoksi kohtalaisen vaikea saada täyttä selvyyttä, mutta tuota puutetta paikkaavat hyvänlaisesti muiden muistelot ja oivallisen kertojan sanomiset. Sekaan sijoitetut musiikkinäytteet ovat nekin harkintaa ja ymmärtämystä osoittaen valittuja.

Tuotteen cd-osuus on pääasiassa peräisin v. 2001 pidetyiltä Pinetopin 88-vuotisjuhlilta. Kyseessä on siltä osin live-tallenne, mitä on täydennetty yhdellä neljä vuotta varhaisemmalla palasella. Näytteistä käyvät ilmi kaikki hänen musiikkinsa olennaiset ainesosat: perinnetietoisuus, kuluneitten aikojen hämmästyttävän vähäinen vaikutus soittotaitoon, verrattain rajoittuneet mutta omalla tavallaan oikein sympaattiset laulusuoritukset sekä pätevien taustajoukkojen taidokkaat tukemiset. Sellaisina niitä pystyy seurailemaan sujuvasti useamman kerran verran.

Vesa Walamies