RAPHAEL WRESSNIG
Soul Gumbo
(Pepper Cake PEC 2094-2) -14


Soul-instrumentaalit olivat kultaisella 60-luvulla erittäin suosittuja. Tunnetuimmat nimet olivat Booker T. & The MG’s ja Ramsey Lewis trioineen. Kummallakin oli toistakymmentä listahittiä. Myös tämän jälkeen on soulin saralla tehty instrumentaaleja, mutta myynti on ollut selvästi vähäisempää.

Itävaltalaisen Raphael Wressnigin soittimena on Hammond B3 -urut, joka on näköjään pitänyt pintansa muiden soitinvalmistajien tarjonnan rinnalla. Itse en pahemmin perusta hammond-soundista, koska pahimmillaan se on aikamoista kidutusta, välillä tulee mieleen jopa sirkkeli. Wressnig on äänittänyt 9-uraisen levynsä New Orleansissa Music Shed Studiolla. Onneksi projektiin on pyydetty mukaan muutama mielenkiintoinen laulaja.

Levyllä on neljä instrumentaalia, joista Soul Jazz Shuffle kertoo nimellään aika paljon siitä, missä tyylilajissa liikutaan. Soulful Strut ei ole suinkaan versio Young-Holt Unlimited -hitistä vaan Wressnigin oma kappale. Paras näistä instrumentaaleista on kuitenkin Slivovits For Joe. Session rytmiryhmänä on trio, johon kuuluvat rumpali Stanton Moore, kitaristi Alex Schultz ja Wressnig, joka hoitaa jalkiolla bassot. Joka uralla on vierailijoita.

Itse hankin levyn lähinnä Tad Robinsonin takia. Hänelle oli valittu kaksi Johnny Adamsin tunnetuksi tekemää kappaletta: Chasing Rainbows ja Room With A View. Rima taidettiin asettaa liian korkealle, sillä Robinson ei saa oikein otetta näihin. Suoraan sanoen hän on vaisu. Paremmin onnistuu viime aikoina harvoin kuultu Walter ”Wolfman” Washington, jonka I Want To Know taitaa olla albumin paras ura. Myös Larry Garnerin Nobody Special toimii. Ja miksei myös Jon Clearyn Sometimes I Wonder, vaikka en vieläkään jaksa arvostaa häntä laulajana.

Wressnigin nettisivujen mukaan hän on tehnyt pitkälti toistakymmentä albumia. Lisähankintoihin en aio ryhtyä. Tämä saa riittää.

Aarno Alén

(Julkaistu BN-numerossa 2/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!