REVEREND ROBERT WILKINS
Prodigal Son
(Bear Family BCD 16629 AH) -14
(1) Jesus Will Fix It Alright (2) Thank You, Jesus (3) Just A Closer Walk With Thee (4) Do Lord Remember Me (5) Here Am I, Send Me (6) The Prodigal Son (7) Jesus Said If You Go (8) I’m Going Home To My Heavenly King (9) Old Time Religion (10) I Wish I Was In Heaven Sitting Down (11) It Just Suits Me (12) The Gambling Man (13) Biographical statement

Laulajakitaristi Robert Timothy Wilkins (s. 1895 tai -96, k. 1987) levytti vuosina 1928–35 Tennesseen Memphisissä ja Mississippin Jacksonissa viitisentoista musiikkiesitystä, pääosan niistä itsekseen ja joitakin myös kahden säestäjän kanssa. Näistä tallenteista kootut lp:t on arvioitu kahteen kertaan Blues Newsin palstoilla, ja niitä löytyy lukemattomilta vanhan bluesin kokoelmilta. Mielestäni ne kuuluvat ilman muuta Memphisin seudun maalaismallisen bluesmusiikin ehdottomaan parhaimmistoon. Näin on siitä huolimatta, että ensimmäisessä sessiossaan hänellä ei ollut käytettävissään edes kunnollista soitinta.

Vuoden 1940 paikkeilla Wilkinsin puoliso Ida Mae sairastui vakavasti. Robert rukoili hänen puolestaan ja lupasi samalla, että jos hänen vaimonsa ja kahdeksan lapsensa äiti paranee, hän esittää vast’edes vain hengellisiä lauluja. Molemmat asiat toteutuivat. Joitakin vuosia myöhemmin hän ryhtyi jopa erään hengellisen yhteisön saarnaajaksi eli ”ministeriksi”. Se ei kuitenkaan katkaissut Robertin uraa sen enempää muusikkona kuin yrttilääkkeiden kauppiaanakaan.

Vuonna 1964 monella tavoin ansioitunut musiikkimies Dick Spottswood löysi Memphisin puhelinluettelosta kaksi Robert Wilkinsiä. Hän lähetti kirjeet molemmille, ja vastaus tuli hänen kaipaamaltaan henkilöltä. Spottswood toi Wilkinsin pikaisesti uudelleen julkisuuteen ja levytti häntä jo samana vuonna omalle Piedmont-merkilleen. Silloin tehdyistä äänitteistä koottiin albumi ”Rev. Robert Wilkins – Memphis Gospel Singer” (Piedmont PLP 13162), minkä sisältö kattaa tämän julkaisun n:ot (1-8). Muut esiteltävän cd:n palaset, loppuun sijoitettua noin viiden minuutin mittaista haastatteluosuutta lukuun ottamatta, sisältyvät samoin jo 60-luvulla julkaistulle kiekolle ”The Old World’s In A Hell Of A Fix” (Biograph BLP 12027).

Silloin 1960-luvun puolivälissä Robert Wilkins oli vielä oikein hyvässä kunnossa ja vedossa. Iän kertyminen oli jonkin verran karhentanut hänen lauluääntään, mutta Robertin soitto oli vuosien mittaan vain entisestään vankentunut ja sulavoitunut. Maallisia sanoituksiahan hän ei enää silloin voinut päästää suustaan, mutta vanhoista lauluistaan mies ei ollut aivan kokonaan luopunut. Esimerkiksi hänen tunnetuin teoksensa, klassinen That’s No Way To Get Along, pysyi melodiansa osalta yhä mukana ohjelmistossa, kun sen tekstitys oli muutettu tuhlaajapojasta (The Prodigal Son) kertovaan raamatulliseen muotoon.

Havaintojeni mukaan Reverend Robert Wilkins esiintyi eräiden poikiensa keralla Memphisissä vuosina 1968 ja -69 pidetyillä country blues -festivaaleilla. Noista tapahtumista on säilynyt ainakin kolme eri yhteyksissä julkaistua äänitettä. Viimeisen kerran hänen taidettaan tallennettiin ilmeisesti v. -71 Adelphi Recordsin väen toimesta. Nuo silloiset tuotokset julkistettiin cd-muodossa 1990-luvun alkupuolella, ja niiden arvio löytyy Blues Newsin numerosta 146 eli 2/94.

Jos haluat tutustua Robert Wilkinsin hengellisiin tulkintoihin tai vaikka saada selon siitä, millaiseksi hän oli muuttunut maallisten päiviensä jälkeen, suosittelen lämpimästi tähän uutuuteen tutustumista. Se kun edustaa tuotantotapansa puolesta tuttua erinomaista Bear Family -laatua, ja on Wilkinsin musiikillisen loppu-uran osalta yksinkertaisesti kaikkein antoisin äänilevy.

Vesa Walamies

(Julkaistu BN-numerossa 4/2014.)