RON ARMSTRONG
Just Around The Bend
(Kagel Canyon 3886 2)
(1) Just Around The Bend (2) Oh Suzie (3) Little Red Rooster (4) You Can’t Catch Me (5) Just Like A Woman (6) Fences (7) Listening To Jimmy Reed (8) The Sun Is Shining (9) J Marie (10) Movin’ To The Country

Taannoisessa Joel Scott Hill –kirjoituksessani pariin otteeseen sivuttu Ron Armstrong tutustui rock-musiikin saloihin 1960-luvun puolivälissä toimiessaan rumpalina sandiegolaisen Bob Mosleyn The Misfits -yhtyeessä. 1970-luvun alussa mies liittyi bluesrockia soittaneeseen ja pientä listamenestystäkin haalineeseen Jamuliin hivuttautuen samalla rumpupatterinsa takaa bändin toiseksi vokalistiksi. Vuosikymmenen puolivälissä mm. cajunlegenda Jo-El Sonnierin Little Rock –kokoonpanoon kuuluneen Armstrongin pääinstrumentiksi vaihtui ajan saatossa kosketinsoittimet, ja läpi 1980-luvun hän luotsasi uutterasti omaa nimeään kantanutta klubibändiä, kunnes päätti lopulta luopua keikkailusta ja jatkaa musiikintekoa Kalifornian Kagel Canyoniin rakennetusta kotistudiostaan käsin. Aikansa melko eristäytynyttä elämää viettänyt taiteilja ryhtyi 1990-luvulle tultaessa uudistamaan vanhoja suhteitaan entisiin muusikkokollegoihin ja siinä ohessa myös uudelleenrakentamaan jo kertaalleen edesmennyttä uraansa. Reilun kymmenen vuoden jaksolla tallennetut Armstrongin omaa käsialaa olevat kappaleet rakentuivat pala palalta ja sessio sessiolta nyt käsillä olevaksi albumiksi, joka on samalla artistin ensimmäinen täysimittainen soolojulkaisu.

"Just Around The Bendin" avaus- ja nimiraita on lievästi hermostuneen oloinen, mutta tarttuva poppirallatus, jonka ehdottomasti parasta antia ovat The Hellecasters-yhtyeessä vaikuttavan kitaramaestron Will Rayn soolohetket. Ron Armstrongin laulutapa on kieltämättä persoonallinen ja saletisti mielipiteitä jakava. Solistin kunniaksi on kuitenkin sanottava, ettei hän myöskään liiemmin ujostele omintakeisuutensa esiin tuomista vaan tekee sen, minkä taitaa ja siirtää sitten tulkintavastuun perisavolaiseen tyyliin kuulijalle. Tom Petty’mäisellä kantrahtavalla aikuisrockilla "Oh Suzie" mies on jo paljon paremmin juonessa mukana, tosin onpa häntä avittamassa melkoinen lauma taustasoittajiakin. Esim. soolokitaroissa kuullaan nyt Will Rayn ohella sekä Beatfarmers-miestä Jerry Raneytä että Ruotsin omaa ylpeyttä Cary Sharafia alias Victor Vibratoa, joka tuli 1970-luvulla tunnetuksi jazzrockia soittaneessa Wasa Expressissä ja myöhemmin Yhdysvaltoihin muutettuaan mm. yhteistyöstään Billy Squierin kanssa. Fonistina raidalla pistäytyy kalifornialainen pitkän linjan ammattimuusikko Jimmy "Z" Zavala, jonka aikaisempiin sessiokumppaneihin lukeutuvat mm. Rod Stewart, John Cougar, Ron Wood, Etta James ja Carole King.

Willie Dixonin "Little Red Rooster" esitetään hitaana slidekitaran ja koskettimien hallitsemana peruscombo-sovituksena, Chuck Berryn "You Can’t Catch Me" taas saa osakseen puistattavan kasarisyntikka-ulkoasun, jonka intro tuo jostakin kumman syystä mieleeni Status Quo/Pirates-hitin "You Don’t Owe Me". Akustisena kantrifolkina käynnistyvä "Just Like A Woman" paisuu hetkittäin Rollari-tyyliseksi 1970-luvun mäiskeeksi, ja taustalla raikaavat kaiken aikaa sähkösoittimien rinnalla myös huuliharppu, mandoliini ja viulu. Takuuvarmaa 12-tahtista perusbluesränttätänttää edustavien "Listening To Jimmy Reedin" ja "The Sun Is Shiningin" vetojuhtina toimivat länsirannikon rock’n’roll-piireissä aikoinaan todella kovien jätkien maineesta nauttineet Joel Scott Hill ja Gene La Marr. Tällä hetkellä syöpää vastaan taisteleva, mutta olosuhteisiin nähden varsin hyvävoimaisena Pittsburgissa, Kansasissa eläkepäiviään viettävä Joel jättäytyy molemmilla raidoilla komppikitaristiksi ja antaa pääasiallisen soolovastuun La Marrille sekä nyt huuliharppua soittavalle Jimmy "Z":lle.

"J Marie" lupailee maukasta Flying Burrito Brothers -tyylin kantrirokkausta, mutta liialla materialla turvotettu paketti pääsee hieman laukeamaan soittajiensa käsissä. Vuoden 1970 Jamul-LP:llä alkujaan ilmestyneellä rauhallisella päätöspalalla "Movin’ To The Country" sen sijaan ei turhalle hötkyilylle sijaa anneta. Uusintaversion mainioon lopputulokseen navigoi etenkin soolokipparina toimiva kitaristi Tony Gilkyson, joka historiasta löytyvät mm. jäsenyys kulttiyhtyeessä X sekä yhteisprojekteja mm. Dave Alvinin, Jimmie Dale Gilmoren sekä iki-ihanan Maria McKeen (Lone Justice) kanssa.

"Just Around The Bend" kuuluu niihin väliinputoajiin, joita ei voida lokeroida puhtaasti blues-, rock’n’roll-, kantri- tai edes kantrirock-albumiksi – ja jonka kuvaileminen puhkikalutulla americana-termillä olisi sekin kaikkea muuta kuin valaisevaa. Mielenkiintoinen tapaus joka tapauksessa. Mitäpä sitä sen kummemmin luonnehtimaankaan.

Pete Hoppula