RORY GALLAGHER
Irishman In New York
(Rockbeat 3302) -15


On hienoa, että meitä Rory Gallagher -faneja on viime vuosina muistettu mainioilla julkaisuilla kuten "Notes From San Francisco", "Kickback City" ja "Irish Tour -74" -megaboksi. Toivoa vain sopii, että julkaisujen taso pysyy jatkossakin riittävän korkeana eikä epäkuranttia materiaalia markkinoille päästetä.

Stingin hittibiisin nimeä lainaava tupla-cd ei soundeiltaan ole aivan paras mahdollinen. Aivan "Let's Go To Work" -boksilla ilmestyneen rupisen ja bootlegmaisen "Meeting With The G-Man" -levyn tasoa ne eivät sentään ole.

70-luvun lopulla "Top Priority" -kiertueelta taltioidun keikan settilista on tuttu ja turvallinen, mutta tuskin kukaan muuta osasi odottaakaan. Ainoa poikkeus on Huey "Piano" Smithin kirjoittama Frankie Ford -hitti Sea Cruise. Gallagher, basisti Gerry McAvoy sekä rumpali Ted McKenna ovat hyvässä vedossa, ja mukana on paljon hyviä vetoja kuten Tattoo'd Lady, Last Of The Independents ja Moonchild, jotka vielä tänäkin päivänä jaksavat miellyttää kuulijaa.

Varsinaisen ässäparin muodostavat Shadowplay ja Messin' With The Kid, joissa Gallagher on kaikkein hurjimmillaan. Soittotaidolla ei tehda¨ hyvää musiikkia, sita¨ tehdään tunteella ja soittokorvalla.

Keikka on laitettu kahdelle levylle, vaikka pituutta niillä on yhteensä runsaat 70 minuuttia. Ihmetyttää, miksi näin, kun kaikki olisi hyvin yhdellekin kiekolle mahtunut. Etenkin kun kakkoslevy jää alle puolen tunnin mittaiseksi. Hiukan nyppii myös se, kun Bullfrog Blues loppuu kuin seinään. Juuri kun bassosoolo on alkamassa, kappale jostain kumman syystä katkaistaan.

Vaikka taiteellinen ja dokumentaarinen panos paikkaavat pienet tekniset puutteet, niin ei tätä silti voi suositella kuin niille Rory Gallagher -faneille, joilta pitää hänen koko tuotantonsa kotoa löytyä. Jos hyllyssä on Gallagherin livelevyn mentävä aukko, sopii sen paikkaamiseen paremmin samalta aikakaudelta oleva "Stage Struck".

Riku Metelinen

(Julkaistu BN-numerossa 3/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!