STILLBLUES
Snake Soup
(Traphill THR002) -14
(1) Snake Soup (2) I’m Ready (3) Grape (4) 300 Pounds Of Joy (5) Good Morning Coffee Time (6) Backdoor Man (7) Ride My Horse (8) Lonely Avenue (9) FaceBoogie (10) Enough Is Not Enough (demo mix)

Mielenkiintoisen aloituskappaleen voimaa ei pidä koskaan aliarvioida, sillä ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Tuon asian tietää Still Bluesin kolmikko, jotka ovat valinneet todellisen ässäraidan levynsä alkuun. Rennosti eteenpäin rullaava nimiraita herättää mielenkiinnon heti. Mika Wathén heittää banjollaan rennon soolon ja ehtii juuri pois alta, kun Harri Heiskanen saapuu kitaroineen paikalle. Kakkosraidalla pelataan sitten ehkä liiankin varman päälle, mutta en anna asian haitata, sillä seuraavana oleva Grape nostaa tunnelman taas kattoon.

Levyn neljästä kenties turhan tutusta lainakappaleesta Still Blues on onnistunut puristamaan itsensä kuuloiset versiot. Pääosassa ovat kuitenkin heidän omat sävellyksensä, jotka ovat kautta linjan hirveän hyviä. Suosikkeja on vaikea nimetä, koska pidän näistä kaikista. Kuunnelkaa vaikka banjolla maustettu, hukan John Fogertyä lainaava Ride My Horse ja maukkaita rytmikoristeita sisältävä, juureva ja rempsea¨sti eteneva¨ Good Morning Coffee Time, niin ymmärrätte asian.

Raakasointisesta muutama vuosi sitten ilmestyneestä ”Garage Blues” -kiekosta ollaan astuttu eteenpäin pari askelta seitsemän peninkulman saappain. Vaikka bändillä on riittänyt omaperäisiä ideoita, kieltämättä perusasiat ovat pysyneet samoilla linjoilla debyyttialbumin kanssa. Vanha viidakon sanonta on, että pyörä on kertaalleen keksitty, eikä sitä kannata yrittää keksiä uudestaan. Tuo on totta, mutta sitä voi ja kannattaa parannella, aivan kuten Still Blues tällä levyllä tekee. Vaikka bändi on toimiva trio niin banjo, dobro sekä harppu antavat tarvittavat lisämausteet erinomaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Osmo Seppälän Hammond-urkuhöystö antaa myös kappaleiden kululle hienoa hillittyä etunojaa. Tämänkin levyn perusteella on jälleen kerran todettava, että kotimaisten roots-julkaisujen taso on erittäin korkea. Koska omaa laadukasta ja mielenkiintoista materiaalia herroilta löytyy niin jäämme mielenkiinnolla odottamaan heidän seuraavaa siirtoaan.

Riku Metelinen

(Julkaistu BN-numerossa 4/2014.)