TERRY HARMONICA BEAN
Catfish Blues
(Wolf 120.937 CD) -14
(1) I Want To Tell You What The Reason Is (2) How Many More Years (3) Shake Your Money Maker (4) Catfish Blues (5) Back Door Man (6) Kind Hearted Baby (7) Freight Train Blues (8) I’m Going Back Down South (9) Try Me One More Time (10) I’m Worried ’Bout My Baby (11) I Just Wanna Make Love To You (12) I Wanna Know Who Will Be Your Sweet Man When I’m Gone

Vuonna 1961 syntynyt Terry ”Harmonica” Bean on mississippiläismuusikko jo kolmannessa polvessa. Robert Johnsonin kaveriksi mainittu isoisä oli bluesmies ja myös isoäiti haldasi blueskitaran salat. Edelleen heidän poikansa eli Terryn isä oli muusikko. Pikkunaskali pääsi isänsä ja ukkinsa matkassa näkemään ja kokemaan housepartyjä ja jukejointteja. Terryn veljet tahtoivat myös soittajiksi, niinpä mies päätyi aina baseball-ammattilaiseksi saakka, kunnes ura katkesi liikenneonnettomuudessa. Niinpä Terry pikkuhiljaa palasi muusikkouden piiriin.

Terryllä on pari aiempaakin julkaisua, joista en osaa sanoa mitään, mutta tällä uutuudella mies tekee kunniaa mississippiläis-deltalaisille juurilleen. Mies soittaa kitaraa ja laulaa ja yllätys-yllätys, puhkuu myös huuliharppua. Jota sivumennen kuullaan levyllä yllättävänkin vähän, kun otetaan huomioon, että miehen liikanimi on ”Harmonica”. Kitaristina Terry esiintyy äärimmäisen pelkistetyllä tyylillä soittaen simppelisti – tai sen kuuloisesti – pyrkien tiivistämään biisistä ja riffistä sen kaikkein olennaisimmat osatekijät. Oikeastaan harpun käsittelystä voisi käyttää samoja määritelmiä. Terryn lauluääni on aika kolho, joka toimii tällaisen materiaalin parissa varsin hyvin.

Biisilistan tavanneet hoksaavat varmasti Terryn viihtyvän hyvinkin tuttujen teemojen kimpussa ja helposti syntyy jälleen ajatus äänitekierrätyksen tarpeellisuudesta. Levy todistaa ainakin sen, että asenne ratkaisee. Terry kun vetää yhden miehen showtaan täydellä höyryllä, aivan kuin hän esiintyisi loppuunmyydyllä stadionilla, siis yhden miehen biletystä parhaimmillaan. Itse biiseistä voisi mainita vaikkapa Howlin Wolf -bravuurit (2 ja 5), jotka ovat luonteeltaan hyvinkin tanakoita, Robert Johnsonin ohjelmistosta poimittu (6) toimii pikkailu-versiona, eikä kissakala-laulussa (4) sen paremmin kuin melkoisen muodonmuutoksen kokeneessa R.L. Burnside -sävellyksessäkään (8) mitään vikaa ole. Levyn onnistuneimmaksi esitykseksi lasken kuitenkin numeron (10), joka on sukkelasti sujuva shuffle. Originaalia en keksinyt, mutta guuglettamalla tuli monen moista lasten/vauvan hoito-ohjetta.

Kannessa kerrotaan edelleen, että Terry esiintyy myös bändin keralla, mutta siitä ei nyt tällä kertaa näytettä saatu.

Mikke Nöjd

(Julkaistu BN-numerossa 4/2014.)