TEXAS OIL
Rocket Fuel
(Goofin’ GRCD 6185) -15


Houlama! Texasin öljysheikit ovat jälleen äänessä ja jatkavat toisella levyllään remuamistaan! Vaikka eiväthän nämä äijät mistään Texasista ole, pikemminkin jostain Helsingin maalaiskunnan suunnilta, eivätkä mitään sheikkejäkään kitaristi/laulaja Hara Saanion parrasta huolimatta.

Texas Oil on varmaan yksi tämän päivän Hurriganes-fanien (tai fanaatikkojen) suosikkeja, muttei silti lukeudu varsinaisten cover-bändien joukkoon. Vaikka Texas Oil pitää yllä esikuviensa musiikillista perintöä, tekevät he sen omilla ehdoillaan. Ja pakko myöntää, että paikoitellen jopa esikuviaan paremmin – tosin tietty pilke silmäkulmassa!

Tämänkaltainen rehevä rokki vedonnee monenlaisiin kuulijoihin, mutta bändin huumori tietysti aukenee helpoiten Hurriganesiin tuotantoon perehtyneille. Heti aloituskappale, Saanion Leaving Las Vegas, on mainio yhdistelmä ZZ Topia ja Hurriganesia. Seuraavana tuleva Rocket paljastaa jotain synkkää soittajiston menneisyydestä. Tämähän on 70-luvun purkkabändi Mudin hitti, mutta näin esitettynä (Tallahassee Lassie -introlla) kuulostaa kuin Hurriganesin aliarvostetun ”Tsugu Way” -albumin huippuraidalta. Mud-kauhistuksen vastapainoksi voidaan ottaa pubrock-legenda Dr. Feelgoodilta lainattu Mickey Juppin säveltämä So Long.

Varsinaisia Hurriganes-lainoja on kolme – ja kaikki aikoinaan vähäiselle huomiolle jääneitä. Can’t Come Home ja Lonely Way kulkevat pitkälle alkuperäisversioiden mukaan, It’s You Babe taas on sovitettu osuvasti Cool It Down’in muottiin. Näppäriä löytöjä ovat myös Remu Aaltosen soololevyiltä poimitut, aina svengaava Lidl’ Pridi ja Out Of Sight, joissa on kuultavissa jopa aikoinaan Albert Järvisen huippusaavutukseksi sanotun Mr. X:n kaikuja.

Levyn kahdestatoista kappaleesta vain kolmannes on omia, mutta ne istuvat kokonaisuuteen kuin nyrkki (Remun?) silmään. Esimerkiksi Boogie Woogie Days lienee jonkinlainen vastaus Hurriganesin ”Roadrunner”-klassikkolevyltä julkaisematta jääneelle Boogie Woogie Morningille. Kun tällaista musiikkia tekee, on se tehtävä sitä kunnioittavalla tavalla – tosissaan, mutta huumoria unohtamatta. Aivan kuten Texas Oil sen tekee.

P.S. Erityismaininta annettakoon vielä paitsi Rytkösen Pasin komeasti toteuttamasta kannesta, myös kansitekstien loppulauseesta: ”Don’t spotify, support your local record store. You’ll miss it when it’s gone”. Olen samaa mieltä, vaikka myöhäistä se saattaa ollakin.

Honey Aaltonen

(Julkaistu BN-numerossa 2/2015.)


Jaa sivu Facebookissa tai Twitterissä!