THE TOREADORS
Wild And Furious
(Toreadors #)
(1) I Ain’t Got You (2) Boogie Woogie King (3) Friday Night Lies (4) La Muerte Del Toro (5) It’s Your Voodoo Working (6) Knockin’ On Your Door (7) Trouble Man

Runsas vuosi sitten (ja taas reippaasti myöhässä) arvioin Toreadors Trion ”Johnny Can’t Dance” -albumin mainioksi rockabilly/ rock’n’roll-levyksi. Nyttemmin bändi on lyhentänyt nimensä pelkäksi Toreadorsiksi, mihin looginen selitys on tietenkin kokoonpanon kasvaminen saxofonisti/huuliharpisti Ari Toivosella. Muutos kuuluu myös musiikissa. Vaikka perinteisen rock’n’rollin alueella operoidaankin, on bändi siirtynyt enemmän kuin piirun verran bluesin suuntaan. Tämä tuskin lukijakuntaamme häiritsee.

Pitkän linjan rokkimiehen, kitaristin ja laulajan Tommy Dahlströmin johtamat härkätaistelijat ovat ensilevynsä jälkeen ehtineet kiertää eurooppalaisia keikkapaikkoja, mikä lienee hyvä vaihtoehto täkäläisille pizzerioille. Jos ei kaukomaiden kultakentillä mammonaa liiemmin herukaan niin soittokokemus otollisemman yleisön edessä tuo uutta puhtia bändin soittoon.

Jos oli Toreadors Trion ensilevy mukaansatempaava, ei tämä seuraaja siitä jälkeen jää. Omien sävellysten osuus (neljä seitsemästä) on aina ilahduttavaa. Erityisesti kun ne pärjäävät mennen tullen lainakappaleillekin. Johnny Kiddin tapaan rokkaavasti mollisävellajeihin mieltynyt Toreadors hyödyntää niiden dramatiikkaa onnistuneesti. Esimerkiksi härkätaistelussa kuolevan luontokappaleen häviötä kuvaileva viidakkohenkinen surfinstrumentaali La Muerte Del Toro kuulostaa varsin kohtalokkaalta. Heittäydytäänpä sen lopussa lähes jazzin puolelle. Mollisäveliä hyödynnetään myös bändin omassa Friday Night Liesissa ja Charles Sheffieldin kappaleessa It’s Your Voodoo Working. En tiedä, ovatko toreadorit intohimoisia Flyright-levyjen (tai jopa Excello-levyjen) keräilijöitä vai Imelda Mayn ihailijoita, mutta mainio valinta tuo viimeksi mainittu New Orleansin renkutus joka tapauksessa on. Tuolta Louisianastahan ei ole tunnetusti pitkä matka Jamaikallekaan, joten reipasta ska-poljentoa käytetään vauhdittamaan Knockin’ On Your Dooria.

Lainakappaleista toimii räväkimmin mielestäni Jimmy Ligginsin Boogie Woogie King, jonka olisin itse laittanut avaukseksi. Kiihkeästi etenevä, mutta hieman hätäisen oloinen Billy Boy Arnoldin/Jimmy Reedin hitti I Ain’t Got You olisi voinut jäädä päätösraidaksi, vaikka kieltämättä Toivonen pääsee sillä harpistinkykyjään esittelemään – ja loppuun jätetty Trouble Mankin, jossa Dahlstömin hurja kitaran soitto tempaisee mukaansa, on vallan paikallaan. Itse kappale olisi voinut kelvata vaikkapa The Blastersin ohjelmistoon. Se se on jo paljon se!

Honey Aaltonen

(Julkaistu BN-numerossa 3/2014.)