TRAMPLED UNDER FOOT
Badlands
(Telarc TEL-34493-02) -14
(1) Bad Bad Feeling (2) Dark Of The Night (3) Don’t Want No Woman (4) Mary (5) Badlands (6) You Never Really Loved Me (7) Pain In My Mind (8) I Didn’t Try (9) Desperate Heart (10) Down To The River (11) Home To You (12) Two Go Down (13) It’s A Man’s Man’s Man’s World

Välittömästi alkutahdeista kolahtavan ja tarttuvan avausbiisin perusteella voisi luulla kyseessä olevan jonkun laatuluokan mustan laulajattaren huippumuusikoiden kanssa tekemän soulblueslevyn. Kyseessä on kuitenkin kolmen valkoisen amerikkalaissisaruksen muodostama yhtye. Danielle Schebelen laulaa ykkössolistina ja soittaa bassoa, Nick Schnebelen vastaa kitarasta ja laulaa, ja pikkuveli Kris hoitaa rummut ja myös laulaa.

Viime mainittu erosi perhepoppoosta tämän albumin jälkeen. Hänen tilalleen otettiin kannuihin Jan Faircloth sekä kiipparisti Mike Sedovic. Koskettimet, eritoten urut ja asialla Mike Finnigan, soivat keskeisesti myös tällä albumilla.

Ja tässä pointti: jatkettu Schnebelinin sisaruskunta kuulostaa aikuisten äijien yhtyeeltä, ja Danielle löydöltä vahvaäänisenä ja perinnetietoisena rhythm & blues -shouterina. Hänen rinnallaan veljien solistinen laulu uhkaa väkisin jäädä alakynteen, niin messevästi kuin jo (3) kulkee. Danielle on myös täysin asiallinen basisti enkä sano moitteen sijaa Krisin rummutuksesta.

Toiseksi löydöksi täytyy nostaa Nick, jonka kitarointi on omiaan palauttamaan kuulijan koko genren lähtöruutuun: näinhän se menee! Hänen selkeästi komposoidut ja fraseeratut soolonsa, hieno soundinsa ja sormivibratonsa, sekä kaikenkattava tyylitajunsa kelpaavat lajinsa malliesimerkiksi. Heti (1) räjäyttää pankin, ja viimeistään kitarasoolon melodisesti ylös nousevassa dimisointukuviossa kitaran ystävä pissii hunajaa.

Biisijärjestykseltään iskevästi aloitetun albumin alkupuoli tarjoilee maukkaita rootspaloja toinen toisensa jälkeen, mutta loppua kohden rima pääsee väkisin valumaan ei vakavasti, mutta havaittavasti. Päätösluentana tartutaan rohkeasti James Brownin klassikkoon (13), jossa Daniellen äänenkäyttö pitää näkemyksen lennossa.

Schebeleneiltä on lupa odottaa jatkossa paljon.

Arto Pajukallio

(Julkaistu BN-numerossa 5/2014.)