KANSAINVÄLISET ARTISTIVIERAAT SUOMESSA (osa 2):
1940-luvulta 1950-luvulle

kirj. ja toim. Pete Hoppula

1940-luvulle ajoittuneet artistivisiitit vaikuttavat varsin rajallisilta. Ruotsalainen swing-laulajatar Alice Babs sekä hänen trumpetistikollegansa Charlie Norman tulivat joka tapauksessa suomalaisille hyvinkin tutuiksi sotavuosina. Epäilemättä varsinkin rannikkokaupungeissa koettiin runsaasti yleisiin historiankirjoihin merkitsemättä jääneitä konserttielämyksiä juuri länsinaapurin muusikoiden toimesta. Todella suuret menestysnimet kuitenkin loistivat yhä poissaolollaan.

Josephine Bakerin sotavuosien aikaista Helsingin Savoy-teatterin keikkaa lukuun ottamatta harvoja merkittäviä Suomessa poikenneita afroamerikkalaisia maailmantähtiä oli Louis Armstrong kera nimekkäine orkesterijäsenineen (Earl Hines, Jack Teagarden, Barney Bigard, Arwell Shaw ja Cozy Cole). Armstrongin yhtyeen toisena solistina Helsingin Messuhallissa lokakuussa 1949 järjestetyssä konsertissa toimi Velma Middleton. Fazerin konserttitoimiston sekä apuna toimineiden Paavo Einiön ja Mosse Vikstedtin organisoima tilaisuus houkutteli paikalle viisituhatpäisen yleisön. Armstrongin orkesteri oli buukattu esiintymään myös Helsingin Pörssitalon aulaan, missä he soittivatkin 45 minuutin mittaisen setin.


Velma Middleton Louis Armstrongin yhtyeen solistina
Helsingin Messuhallissa 1949 (kuva: Uusi Suomi)


Kovatasoista jazz-blues -laulantaa oltiin Suomessa päästy kuulemaan naisartistin tulkitsemana ainakin yhden kerran jo ennen Velma Middletonia, kun Illinoisin Gibson Cityssä 14.11.1915 syntyneen ja mm. Count Basien orkesterin solistina vaikuttaneen Maxine Johnsonin taival kulki saksofonisti-klarinetimiehensä Franz Jacksonin ja tätä työllistäneen allstars-orkesterin Austin Cole & his Harlem Madcapsin rinnalla Eurooppaan sekä edelleen Suomeen. Kesken Ruotsin, Norjan ja Tanskan turneetaan kesäkuussa 1947 kaksikko kuitenkin otti muutaman päivän vapaata ja saapui Helsingin Rautatientorin laidalla sijainneeseen hotelli-ravintola Fenniaan orkesterinjohtaja Olli Hämeen kutsumana. Häme itse kirjoittaa tapahtumasta vuonna 1949 ilmestyneessä kirjassaan ”Rytmin voittokulku – Kirja tanssimusiikista” seuraavasti: "Mustaihoiset tenoristi Franz Jackson ja laulajatar Maxine Johnson kävivät täällä 1947 kesällä ensimmäisinä amerikkalaisina sitten Edgar Hayesin jälkeen. Heidän jäähyväiskonserttinsa samoinkuin monet jam-session-tilaisuutensa suomalaisten muusikkojen kanssa muodostuivat unohtumattomiksi elämyksiksi kaikille niitä seuranneille tanssimusiikin harrastajille." Vaikkei Häme asiaa mainitsekaan, erityisen merkittäväksi avioparin vierailun teki muutamat äänitykset, jotka ikuistettiin Yleisradion toimesta. YLE:n diskografiat antavat sessioiden tarkaksi päivänmääräksi 20. marraskuuta, mutta tässä tapauksessa lienee silti syytä luottaa enemmän Hämeen omaan aikalaistekstiin. Levytyskappaleista ytimekkäästi nimellä Blues siunattu dixieland-taustainen improvisaatio-shuffle (joka risteyttää palasia mm. Billie Holidayn popularisoimasta Fine And Mellow'sta sekä Sonny Boy I:n Early In The Morning'sta) on sittemmin julkaistu brittiläisellä kokoelma-LP:llä "Jazz And Hot Dance In Finland 1929-1950, Volume Eight" (Harlequin HQ 2017, 1985) ja on kuultavissa myös Ylen Elävä arkisto -nettisivuilla. Toisen kappaleen, Jimmy McHughin ja Dorothy Fieldsin 1920-luvun musikaaliklassikon I Can't Give You Anything But Love, Baby rennosti swengaava versio puolestaan sisältyy kotoiselle cd:lle "Suomalainen Jazz 1929–1969, osa 2: Vuodet 1945–1959" (Fazer/Siboney 4509-97735-2, 1994). Levytyksillä kuultavat suomalaiset säestäjät, Eino Virtanen (trumpetti), Åke Granholm (kitara), Erkki Melakoski (piano), Olli Häme (basso) ja Bjarne Rehn (rummut) tunnettiin yhdessä kansainvälisellä nimellä Olli Häme Quintet.

Kansainvälisten naislaulajien konsertoinnit olivat kaiken kaikkiaan harvinaista herkkua 1950-luvun Suomessa, oli sitten kyse minkä tyylisestä afroamerikkalaisperusteisen musiikin lajista tahansa - ja useimmiten jazzia tai rhythm'n'bluesia saattoikin päästä kuulemaan ruotsalaiskatalyyttien, kuten edellä mainitun Alice Babsin, Siw Malmqvistin, Mona Grainin ja Monica Zetterlundin välityksellä. 1930-luvulta lähtien Euroopassa vakituisesti pyörinyt sekä Suomeenkin useampaan otteeseen eksynyt philadelphialaislaulaja Marian Anderson (1897–1993) sai sekä gospel- että klassisen musiikin ansioistaan – ja ehkäpä osittain myös skandinaavisen sukunimensä avittamana – "Literus et Artibus" -kultamitalin Ruotsin silloiselta kuninkaalta Gustav Adolfilta syksyllä 1952. Suomessa Anderson yhdistyy ennen kaikkea Jean Sibeliukseen, johon hän oli tutustunut kiertuesäestäjänään toimineen suomalaismuusikko Kosti Vehasen kautta vuonna 1933. Andersonin tiedetään mm. esiintyneen Sibeliukselle tämän kotona Järvenpään Ainolassa – ja vastaavasti Sibelius on omistanut erään yksinlauluistaan, Solituden juuri Andersonille. 1. kesäkuuta 1957 Keravan Paviljongilla näyttäytyi lehtimainoksen mukaan "amerikkalaisen 8-miehisen Neekeriorkesteri Georg Smithin säestyksellä Lontoon televisiotähti Mahala Davis" (jonka nimi tosin oli vääntynyt ilmoituksessa muotoon "Mahla"). Myös samoihin aikoihin Helsingin Linnanmäellä esiintyneen Mahalan tiedetään tosiaan vierailleen kotimaassaan useissa tv-ohjelmissa sekä laulaneen niissä aika ajoin silkkaa bluesiakin. Edellistä vielä hämäräperäisempi hahmo oli Linnanmäen Peacock-teatterissa ainakin 16.7.1959 esiintynyt Lillian (tai Lilian) Angel, jonka show lienee kuitenkin keskittynyt etupäässä nuorallakävelyyn ja muihin akrobaattinumeroihin. Suomalaisissa yökerhoissa piipahti amerikkalaisen Jet Magazinen mukaan myös kotimaassaan pientä skandaalinkäryäkin siviilielämän sotkuillaan aikaansaanut laulaja ja näyttelijä Pat Rainey. Tämä "Bostonin vastaus Lena Hornelle" oli noussut julkisuuteen vuoden 1949 levytyksellään Gotta Love You 'Til I Die The Four Notes of Rhythm -yhtyeen taustoittamana. 50-luvun puoliväliin tultaessa median ryvettämä artisti päätyi viettämään yhä enemmän aikaa Euroopassa, vaikkakaan hän ei koskaan saanut täyttä oleskelu- ja työlupaa vanhalta mantereelta vaan joutui palaamaan aika ajoin takaisin Yhdysvaltoihin, jonne hän myös vakiintui jälleen pysyvästi 60-luvun alkumetreillä. Aihetta hienokseltaan sivuaa myös detroitilaisen eksoottisen tanssijan ja laulajan La Bommien, oikealta nimeltään Gloria Howardin niin ikään Jet Magazinessa tiiviisti seuratut seikkailut helsinkiläisissä yökerhoissa 1954–55. Syitä suomalaismiesten villiintymiseen voi etsiä esim. La Bommien tyylinäytteitä sisältävästä v. 1949 tehdystä filmistä "Burlesque In Harlem". Ruotsissa taiteilija ennätti myös levyttää musiikkia maaliskuussa 1959 ilmestyneelle EP:lle "La Bommie" (Knäppupp KNEP 72).


Pat Rainey ja La Bommie amerikkalaisen Jet Magazinen kansikuvissa


Intohimoisen jazz-harrastajan Paavo Einiön järjestämät konsertit värittivät vuosien ajan pääkaupungin musiikkielämää. Louis Armstrong teki toisen visiittinsä maahan lokakuussa 1952. 1950-luvun kuluessa helsinkiläisillä estradeilla nähtiin Einiön toimesta esiintymässä mm. Dizzy Gillespie, Ella Fitzgerald, Oscar Peterson, Gene Krupa, Tony Scott, Roy Eldridge, Lionel Hampton (naisvokalistinaan Helsingin Konservatorion keikalla syyskuussa 1953 Annie Ross) sekä Stan Getz, jonka keikka Kauppakorkeakoulun juhlasalissa syksyllä 1958 villitsi toimittaja Erkki Pällin seuraavanlaisiin hehkutuksiin Ajan Sävelessä: "Stanislav soitti kuin työn sankari: sali vapisi oikeassa sävelten ilotulituksessa ja rytmiryhmä myötäili häntä sellaisella puhdilla, että suomalaiset rumpalit ja basistit tiedustelivat mahdollisia instrumenttiensa ostajia."

Yleisradion filmiarkistoista:
Amerikkalainen jazz valloitti Messuhallin helmikuussa 1953
Lionel Hampton Helsingissä 1953


Louis Armstrong laskeutumassa Suomen kamaralle (kuva: Erkki Pälli)


1950-luvulle tultaessa ulkomaalaisten esiintyjien määrät lähtivät vähitellen kasvuun. Tärkeässä asemassa nousujohteiselle kehityskululle oli 27.5.1950 avattu Linnanmäen huvipuisto, jonka ensimmäisiä huomattavia amerikkalaisvieraita oli lauluyhtye The Delta Rhythm Boys. Lintsin ulkoilmalavalla kävi kokoonpanoa (Lee Gaines: bassoääni, Carl Jones: tenoriääni, Traverse Crawford: tenoriääni, Kelsey Pharr: baritoniääni sekä Rene DeKnight: piano) seuraamassa vajaan viikon aikana lähes 50 000 ihmistä. Tulevina vuosina useasti Suomessa nähty ryhmä jopa levytti suomeksi. Perustajajäsen Lee Gaines muutti myöhemmin 1980-luvun puolivälissä maahan pysyvästi ja täällä hän myös kuoli vuonna 1987. Delta Rhythm Boysin riveissä eräässä vaiheessa baritoniääntä laulanut Hugh Bryant asui hänkin Suomessa 1970-luvun alusta lähtien. Bryant itse menehtyi dramaattisesti sydänhalvaukseen Gainesin hautajaisissa laulettuaan vain hetkeä aikaisemmin ystävänsä muistoksi kappaleet He Will Understand ja Say Well Done.


Delta Rhythm Boys


Tiettävästi ensimmäisen kerran rehellistä rock'n'rollia Suomessa esitti musta lauluyhtye The Deep River Boys, joka konsertoi Linnanmäellä elokuussa 1956 (ryhmä oli pistäytynyt samassa paikassa jo vuosina 1952-54). Lokakuussa 1957 Helsingissä koettiin seuraava varsin poikkeuksellinen lauluyhtye-vierailu, kun maineikas amerikkalainen gospelryhmä The Golden Gate Quartet esiintyi ensin Kauppakorkeakoululla ja sen jälkeen kymmenen päivän ajan ravintola Adlonissa sekä äänitti vielä PSO-studioilla EP-levyn "Terveisiä Suuresta Maailmasta" (Columbia MY-EP 703). Golden Gate Quartetin tuolloiseen kokoonpanoon kuulunut Caleb Ginyard nähtiin Suomessa myös sooloesiintyjänä Helsingin Expo-Hallissa marraskuussa 1960 pidetyssä tilaisuudessa - ja bändi kokonaisuudessaan uudelleen vuosina 1965 ja 1976.


Deep River Boys (kuva: Paul Resslerin arkisto/
www.group-harmony.com)





Vuodesta 1957 lähtien ympäri maata "Hollannin Elviksenä" kierrellyttä Herman de Jongia lukuun ottamatta suurin osa Suomessa 1950-luvun puolella esiintyneistä rock'n'roll-artisteista ja -yhtyeistä tuli Skandinavian rajojen sisäpuolelta. Mainittavin ulkomaalaisvieras taisi olla helmikuussa 1959 Helsingin Kulttuuritalolla italohurmurin Umberto Marcaton ohella oman G-Men -yhtyeensä kanssa konsertoinut ruotsalaislaulaja Little Gerhard, jonka esiintymistä Musiikkiviesti kuvaili seuraavaasti: "Heti ensi tahdeista lähtien luulimme että olimme Amerikassa kuuntelemassa esim. Elvis Presleyn konserttia. Ei voi sanoa, etä meillä ainakaan tässä mielessä ollaan kehityksessä jäljessä, huudettiin aivan oikeissa paikoissa ja lopuksi haudattiin mikrofonit, televisiokamerat ja G-miehet lavalle tulvivan yleisömäärän alle. Ainoa, joka pelastui, oli Little Gerhard. Tosin hänkin menetti myöhemmin kaulaliinansa, mutta tällaiset vahingot saanee hänen managerinsa kirjata edustustiliin." Uutisaitan kolumnisti Jatta jatkoi selontekoa tapahtumista omaan dramatisoivaan tyyliinsä: "Little Gerhard alkoi laulaa. Yleisö alkoi taputtaa. Tahti meni (yleisöltä) vähän väärin, laulua tuskin kuuli sen alta. Toiset taputtivat valssin tahtiin, toiset fixin, kolmannet ikiomaan malliin. Pianisti takoi soitintaan seisaaltaan. Yleisö jauhoi purukumia. 'Ou, ou, ou, ou'... valitti L.G. Yleisö ulvoi ihastuksesta. Korvani juuressa joku intoileva poika mylvi niin, että rumpukalvoni olivat mennä puhki. Mutta mitä sillä on väliä. Taputan käsiäni, kämmeneni punoittavat ja kuumenevat, mutta mitä sillä on väliä. Lyön käsiäni yhteen entistä hurjemmin. L.G. laulaa jälleen. Hän heiluttaa käsiään kuin tuulimylly. Hänen polvensa näyttävät olevan irti muusta ruumiista. Lantio heilahtaa. Ja me huudamme ja nautimme!" Maaliskuussa 1959 nähtiin Helsingissä (mm. Natsalla pidetyissä "TV-tansseissa") myös "Tanskan Little Gerhardiksi" kutsuttu Erik Skiold, joka päätyi maahan alkujaan puolivahingossa Olle Lindströmin tanssiyhtyeen matkassa.


Little Gerhard (kuva: Uutisaitta)


Skiffle-musiikin lyhyt kulta-aika ajoittui myös 1950-luvun jälkimmäisille vuosille. Oletettavasti ainoa Suomessa nähty lajin ulkomainen edustaja oli sekin ruotsalaista alkuperää. Ajan Sävel raportoi Woodpecker's Skiffle Groupin performanssia Linnanmäellä elokuussa 1958 seuraavasti: "Emme olekaan koskaan ennen nähneet jäykiksi mainittujen suomalaisten sillä tavalla spontaanisesti olevan mukana esiintymisessä - muutama penkkirivillinen nuorta yleisöä löi käsillään tahtia huutan sitten sävelmän päätyttyä täyttä kurkkua."

Kansainvälistä lisäväriä suomalaiseen musiikkielämään toi myös saksalaislaulajatar Yvonne Carré (s. 1939), joka esiintyi satunnaisesti läpi 1950- ja 1960-lukujen mm. Linnanmäellä. Yvonne teki Suomessa myös muutamia levytyksiä vuonna 1957, joista mainittavin on tietenkin Erik Lindströmin orkesterin kanssa äänitetty Frank Virtuen villi r'n'b-kappale Rollin' An' Rockin' (Columbia MY 27/Columbia MY 53).




Monien tapahtumien yhteydessä pidettiin myös tanssikilpailuja ja -kilpailuja. Vapunpäivänä 1958 järjestetty rock-tanssin maaottelu Suomi-Tanska herätti mediankin kiinnostuksen. Musiikista Helsingin vanhassa Messuhallissa sekä samana iltana Tapanilan Urheilutalolla huolehti suomalaisyhtyeiden ohella tanskalainen Crazy Rock Boys.

Big band -aallon harjalta Suomessa nähtiin vuonna 1959 mm. saksofonisti Eli "Lucky" Thompson sekä Kööpenhaminaan vuonna 1958 kotiutunut basisti-sellisti Oscar Pettiford. Samoihin aikoihin maassamme vieraili myös teksasissa syntynyt, mutta niin ikään vuonna 1958 Kööpenhaminaan muuttanut r'n'b-pianistilegenda Clarence "Candy" Green (1929-1988), joka esiintyi tuolloin aktiivisesti myös mm. Norjassa ja Ruotsissa (missä hän asui 1960-luvun alusta vuoteen 1964 sekä uudelleen 1960-luvun lopulta vuoteen 1974).


Clarence "Candy" Green
(kuva: Per Ekströmsin arkisto/Jefferson Magazine)


Kesä-heinäkuussa Linnanmäellä koettiin joka viikon tiistaina Sävelhyrrä-niminen konserttisarja, jonka musiikista vastasivat Eino Virtasen orkesteri sekä lähinnä ruotsalaiset rock'n'roll- ja iskelmälaulajat, kuten Little Gerhard, Boris, Willy King, White Bear, Lars Lönndahl, Lill-Babs Svensson, Chris Lennert ja Towa Carson. Myös amerikkalainen trumpetisti Peanuts Holland esiintyi Virtasen bändin kanssa. Aikaisemmin helmikuussa hän oli vieraillut suomalaismuusikoiden kanssa studiossakin. Saman vuoden elokuussa Linnanmäen ulkoilmalavan edusta täyttyi ennätyssuuresta yleisöstä, kun kanadalainen laulajatähti Paul Anka esiintyi huvipuistossa kahden päivän ajan Mario Weberin ja Ronnie Kranckin 14-henkisen orkesterin, kitaristi Herbert Katzin sekä laulajan oman vakiorumpalin säestyksellä. Ensimmäisenä iltana Ankaa oli tiettävästi seuraamassa 25 000 kuuntelijaa. Hänen esityksensä aikana huvipuiston kaikki laitteet olivat historian ensimmäisen kerran täysin pysähdyksissä, sillä niille ei yksinkertaisesti löytynyt käyttäjiä. Mainitsemisen arvoinen yksityiskohta liittyy niin ikään Linnanmäen karusellia Ankan vierailun aikana hoitaneeseen Pereboomin perheeseen: hollantilaisilla Pereboomeilla oli nimittäin tuolloin mukanaan myös heidän tyttärensä Maria Carina, josta itsestäkin kehkeytyi muutamia vuosia myöhemmin Pohjoismaissa suosittu laulaja "Suzie". Miltei koko lapsuutensa Euroopan huvikeskuksissa viettänyt Suzie myös esiintyi muutamissa pikkutilaisuuksissa Helsingin visiittinsä yhteydessä.

Vuosikymmenen huipensi joulukuun puolivälissä 1959 Helsingin Työväentalolla Jorma Weneskosken ja Tuula Siponiuksen kanssa samassa tilaisuudessa esiintynyt tuntematon Willie Wilson -niminen artisti, jota mainostettiin lehdissä sanoin "Neekeri Willie Wilson soittaa ja laulaa".


Paul Anka Linnanmäellä (kuva: Iskelmä)



rhythm'n'blues, blues, gospel, lauluyhtyeet:
8.8.1950 - The Delta Rhythm Boys (USA) - Helsinki, Linnanmäki
16.7.1951 - The Delta Rhythm Boys (USA) - Helsinki, Linnanmäki, Juhlakenttä (2 konserttia)
19?.7.1952 - The Delta Rhythm Boys (USA) - Helsinki, Olympialaisten avajaiset sekä konsertteja Linnanmäellä
?.?.1952 - The Deep River Boys (USA) - Helsinki, Linnanmäki (esiintymisiä vuosina 1952-54)
?.?.1954 - Gloria "La Bommie" Howard (USA) - Helsinki (useita yökerhoesiintymisiä vuosina 1954-1955)
?.?.1955 - Pat Rainey (USA) - useita yökerhoesiintymisiä
28.8.1956 - The Deep River Boys (USA) - Helsinki, Linnanmäki
(Harry Douglass, Carter Wilson, Cameron Williams, Vernon Gardner, Edward Ware)
31.10.1957 - The Golden Gate Quartet (USA) - Helsinki, Kauppakorkeakoulu
(Orlandus Wilson, Caleb Ginyard, Clyde Riddick, Clyde Wright + Glen Burgess: piano)
?.11.1957 - The Golden Gate Quartet (USA) - Helsinki, Rav. Adlon (10 iltaa, mm. "Halloween Party") (+ studiovierailu)
?.?.1957 - Yvonne Carré (Saksa) - levytyssessio + esiintymisiä
5.3.1959 - Clarence "Candy" Green (USA) - Helsinki, Kauppakorkeakoulu (taustalla Putte Wickmanin orkesteri [Ruotsi]) + tv-esiintyminen ("Music, Music, Music")
12.4.1959 - Clarence "Candy" Green (USA) - Helsinki, Munkkiniemen YK, "James Rock Show" (myös Onni Gideon, Wiola Talvikki, Lasse Liemola)
?.8.1959 - The Delta Rhythm Boys (USA) - Helsinki, Linnanmäki
16.12.1959 - Willie Wilson (USA?) - Helsinki, Työväentalo

jazz, swing:
?.6.1947 - Maxine Johnson (USA) - Helsinki, Fennia
(taustalla Franz Jackson: saksofoni/klarinetti ym.)
10.10.1949 - Louis Armstrong & his Orchestra (USA) - Helsinki, Messuhalli
(taustalla Earl Hines: piano, Jack Teagarden: pasuuna, Barney Bigard: klarinetti, Arwell Shaw: basso, Cozy Cole: rummut)
10.10.1949 - Velma Middleton (USA) - Helsinki, Messuhalli (Louis Armstrongin yhtyeen solistina)
?.?.1951 - Tyree Glenn & Lee Konitz (USA) - Helsinki, Kauppakorkeakoulu
(Tyree Glenn: pasuuna/vibrafoni, Lee Konitz: alttosaksofoni, Erik Lindström: basso, Nils Westerholm: piano, Herbert Katz: kitara, Osmo Walli: rummut)
?.?.1952 - Teddy Wilson (USA) - Helsingin konservatorio
(Teddy Wilson: piano, Simon Brehmin kvartetti; myös Putte Wickmanin sekstetti)
?.?.1952 - Arne Domnerus & his Swedish All Stars (Ruotsi) - Helsinki, Kauppakorkeakoulu
3.10.1952 - Louis Armstrong & his Orchestra (USA) - Helsinki
(taustalla mm. Marty Napoleon, Arwell Shaw ja Cozy Cole)
3.10.1952 - Cozy Cole (USA) - Helsinki (Louis Armstroningin taustalla)
4.2.1953 - Dizzy Gillespie & his Sextet (USA) - Helsinki, Kauppakorkeakoulun lava
(Dizzy Gillespie: trumpetti, Wade Legge: piano, Bill Graham: baritonisaksofoni, Lou Hackney: basso, Al Jones: rummut, Joe Carrol: laulu/marakassit; myös Lars Gullin & Jack Norénin trio, Simon Brehmin orkesteri & Sonya Hedenbratt sekä Bengt Hallberg & orkesteri)
4.2.1953 - Joe Carrol (USA) - Helsinki, Kauppakorkeakoulu (Dizzy Gillespien Sekstetin solistina)
23.2.1953 - Ella Fitzgerald (USA) - Helsinki, Messuhalli, Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic
(Ella Fitzgerald: laulu, Lester Young: tenorisaksofoni, Flip Phillips: tenorisaksofoni, Charlie Shavers: trumpetti, Oscar Peterson: piano [Oscar Peterson Trio], Barney Kessel: kitara, Ray Brown: basso, J.C.Heard: rummut, Gene Krupa: rummut [Gene Krupa Trio])
23.2.1953 - Ray Brown (USA) - Helsinki, Messuhalli, Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic (kokoonpanon basistina)
23.2.1953 - Barney Kessel (USA) - Helsinki, Messuhalli, Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic (kokoonpanon kitaristina)
23.2.1953 - Gene Krupa (USA) - Helsinki, Messuhalli, Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic (kokoonpanon rumpalina)
23.2.1953 - Oscar Peterson (Kanada) - Helsinki, Messuhalli, Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic (kokoonpanon pianistina)
23.2.1953 - Lester Young (USA) - Helsinki, Messuhalli, Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic (kokoonpanon saksofonistina)
8.9.1953 - Lionel Hampton Big Band (USA) - Helsinki, Konservatorio (Pohjoinen Rautatienkatu) (2 konserttia)
(Lionel Hampton: vibrafoni/rummut, Clifford Brown: trumpetti, Art Farmer: trumpetti, Quincy Jones: trumpetti, Jimmy Cleveland: pasuuna, Buster Cooper: pasuuna, Gigi Gryce: saksofoni, Anthony Ortega: saksofoni, George Wallington: piano, Monk Montgomery: Fender-sähköbasso, Alan Dawson: rummut, Annie Ross: laulu)
8.9.1953 - Annie Ross (USA) - Helsinki, Konservatorio (Pohjoinen Rautatienkatu) (2 konserttia) (Lionel Hampton Big Bandin laulajana)
8.9.1953 - Quincy Jones (USA) - Helsinki, Konservatorio (Pohjoinen Rautatienkatu) (2 konserttia) (Lionel Hampton Big Bandin trumpetistina)
8.9.1953 - Clifford Brown (USA) - Helsinki, Konservatorio (Pohjoinen Rautatienkatu) (2 konserttia) (Lionel Hampton Big Bandin trumpetistina)
8.9.1953 - Art Farmer (USA) - Helsinki, Konservatorio (Pohjoinen Rautatienkatu) (2 konserttia) (Lionel Hampton Big Bandin trumpetistina)
26?.11.1953 - Tyree Glenn (USA) - Helsinki, Kauppakorkeakoulu (taustalla Erik Lindströmin orkesteri)
26?.11.1953 - Lee Konitz (USA) - Helsinki, Kauppakorkeakoulu (taustalla Onni Gideonin orkesteri)
9.2.1954 - Oscar Peterson Trio (Kanada/USA) - Helsinki, Messuhalli, Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic
(Oscar Peterson: piano, Ray Brown: basso, Jo Jones: rummut)
9.2.1954 - Roy Eldridge (USA) - Helsinki, Messuhalli, Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic
9.2.1954 - Benny Carter (USA) - Helsinki, Messuhalli, Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic
9.2.1954 - Ray Brown (USA) - Helsinki, Messuhalli, Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic (Oscar Peterson Trion basistina)
1.6.1957 - Mahla Davis (UK) - Kerava, Keravan Paviljonki (taustalla Georg Smithin "amerikkalainen 8-miehinen Neekeriorkesteri")
1.6.1957 - Georg Smith (USA) - Kerava, Keravan Paviljonki (Mahla Davisin taustalla)
?.?.1958 - Stan Getz (USA) - Helsinki, Kauppakorkeakoulu
(Stan Getz: tenorisaksofoni, Jan Johansson: piano, Gunnar Johnson: basso, William Schöppfe: rummut)
4.11.1958 - Lucky Thompson (USA) - Helsinki, Kauppakorkeakoulu
(Lucky Thompson: tenorisaksofoni, Teuvo Suojärvi: piano, Erik Lindström: basso, Erkki Valaste: rummut)
4.11.1958 - Tony Scott (USA) - Helsinki, Kauppakorkeakoulu
(Tony Scott: klarinetti, Teuvo Suojärvi: piano, Erik Lindström: basso, Erkki Valaste: rummut)
12.2.1959 - Peanuts Holland (USA) - Helsinki, studiosessio ("Just A Gigolo", "St. James Infirmary", julk. EP-levyllä "Jazz", Parlophone PAR EP 408)
15.5.1959 - Benny Bailey (USA) - Helsinki, studiosessio ("I Can't Get Started With You", "Now's The Time", julk. EP-levyllä "Benny Bailey Suomessa", Parlophone PAR EP 407)
14.7.1959 - Peanuts Holland (USA) - Helsinki, Linnanmäki, "Sävelhyrrä"
(taustalla Eino Virtasen orkesteri ja Towa Carson)
14.7.1959 - Towa Carson (Ruotsi) - Helsinki, Linnanmäki, "Sävelhyrrä"
(taustalla Eino Virtasen orkesteri ja Peanuts Wilson)
28.7.1959 - Chris Lennert (Ruotsi) - Helsinki, Linnanmäki, "Sävelhyrrä"
(taustalla Eino Virtasen orkesteri)
8.9.1959 - Clifford Brown (USA) - Helsinki, Konservatorio, "Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic"
8.9.1959 - Lionel Hampton (USA) - Helsinki, Konservatorio, "Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic"
8.9.1959 - William Montgomery (USA) - Helsinki, Konservatorio, "Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic"
8.9.1959 - George Wallington (USA) - Helsinki, Konservatorio, "Norman Grantz's Jazz At The Philharmonic"
17.11.1959 - Oscar Pettiford (USA) - Helsinki, "Yleisradion Jazzkonsertti"
13.12.1959 - Siw Malmqvist (Ruotsi) - Helsinki, Messuhalli, Lucia-juhla

rock'n'roll, pop:
19.3.1957 - Herman de Jong (Alankomaat) - Helsinki, Työväentalo, "Suomen Elvis Presley" -kilpailut (myös lukuisia muita tanssipaikka- ja ravintolaesiintymisiä)
9.4.1957 - Herman de Jong (Alankomaat) - Turku, VPK:n Talo, "Rock'n'Roll Hurlumhei" -konsertti
1.5.1958 - Crazy Rock Boys (Tanska) - Helsinki, A-Messuhalli, "Kansainvälinen Rock'n'Roll Show" ja "Suomen Tommy Steele" -kilpailut
(myös Leo Lindblomin Orkesteri ja Kai Lind, Reino Bäckman & his Red Devils, Nalle Eklundin Kvintetti sekä Kai Fogel)
1.5.1958 - Crazy Rock Boys (Tanska) - Helsinki, Tapanilan Urheilutalo, "Rock'n Roll-tanssit"
16.-17.8.1958 - Woodpecker's Skiffle Group (Ruotsi) - Helsinki, Linnanmäki (myös radioesiintyminen)
11.9.1958 - Herman de Jong (Alankomaat) - Helsinki, Ostrabotnia (Botta), "Rock'n'Roll Session" -konsertti
(myös Bo Luther, Reino Bäckman, Kai Fogel sekä Österberg Brothers)
8.3.1959 - Erik Skiold (Tanska) - Helsinki, Natsa, "TV-tanssit" (esiintyi koko maaliskuun Natsalla ja Työväentalolla Helsingissä)
17.2.1959 - Little Gerhard & the G-Men (Ruotsi) - Helsinki, Kulttuuritalo, "Suuri iskelmäkonsertti" (2 konserttia, ensimmäinen televisioitu pop-konsertti Suomessa)
(myös Umberto Marcato, Brita Koivunen, Pärre Förars, Laila Kinnunen, Nisse Nordström, Eino Virtanen sekä Erkki Melakosken yhtye)
16.6.1959 - Boris (Ruotsi) - Helsinki, Linnanmäen ulkoilmanäyttämö, "Sävelhyrrä"
(taustalla Eino Virtasen orkesteri)
30.6.1959 - Willy King (Ruotsi) - Helsinki, Linnanmäen ulkoilmanäyttämö, "Sävelhyrrä"
(taustalla Eino Virtasen orkesteri)
21.7.1959 - White Bear (Ruotsi) - Helsinki, Linnanmäen ulkoilmanäyttämö, "Sävelhyrrä"
(taustalla Eino Virtasen orkesteri; myös Brita Koivunen)
28.7.1959 Chris Lennert (Ruotsi) - Helsinki, Linnanmäen ulkoilmanäyttämö, "Sävelhyrrä"
(taustalla Eino Virtasen orkesteri)
4.8.1959 - Little Gerhard (Ruotsi) - Helsinki, Linnanmäen ulkoilmanäyttämö, "Sävelhyrrä"
(taustalla Eino Virtasen orkesteri)
19.-20.8.1959 - Paul Anka (Kanada) - Helsinki, Linnanmäen ulkoilmanäyttämö (kumpanakin päivänä 2 x 30 minuutin konserttia)
(taustalla Mario Weberin (Saksa) ja Ronnie Kranckin orkesteri, Herbert Katz: kitara sekä Ankan oma rumpali)
25.8.1959 - Rock-Ragge (Ruotsi) - Helsinki, Linnanmäen ulkoilmanäyttämö, "Sävelhyrrä"
(taustalla Eino Virtasen orkesteri)

iskelmä, chanson, calypso (valikoitu luettelo):
3.7.1955 - Jean-Philippe Smet (= Johnny Hallyday) (Ranska) - Helsinki, Linnanmäen ulkonäyttämö
(mukana myös The Hallydays eli tanssijat Desta Smet ja Lee Ketchman a.k.a. Lee Hallyday)
28.2.1958 - Nina & Frederik (Tanska/Alankomaat) - Helsinki, PSO:n aulakonsertti (lisäksi maaliskuussa 1958 mm. Lahti, Hiihdon MM-kisat)
29.8.-?.9.1959 - Florida Quartet (Kuuba) - Helsinki, Klippan (solisteina Luci Collande & José Guerra)
16.12.1959 - Monique Tallien (Ranska) - Helsinki, Cabaret Espilä, "TV Show - Tanssia"



Kirjallisuus- ja verkkolähteet:
Seppo Bruun, Jukka Lindfors, Santtu Luoto, Markku Salo: Jee jee jee - suomalaisen rockin historia (WSOY/WS Bookwell Oy, Porvoo, 2001)
Heimo Hatakka: Muistan vielä vuonna 56 - Jussi Raittinen muistelee miten rock tuli Suomeen (Gummerus, Jyväskylä, 2003)
Helsingin Sanomat 16.7.2001
Mikael Huhtamäki: Live in Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979 (Gummerus, Porvoo, 2013)
Ilta-Sanomat 17.7.1959
Ilta-Sanomat 16.12.1959
Jukka Lindfors, Pekka Gronow, Jake Nyman: Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin (Kust. Oy Tammi, Helsinki, 2004)
Jukka Lindfors, Pekka Gronow, Jake Nyman: Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin (Kust. Oy Tammi, Helsinki, 2005)
Hannu Nyberg: artikkelisarja "Kannat Kattoon" Blues News -lehdessä 1980-82
Hannu Nyberg: Rockista rautalankaan (Otava, Keuruu, 1984)
Erkki Pälli: Riemutoimittaja Kuuluisuuksien Kintereillä (Otava, Helsinki, 1999)
Rytmi 6/1999
Vuosisatamme Kronikka 1900-1986 (Gummerus, Suomi, 1987)
Ajan Sävel -lehti, vuosikerrat 1955-1960
Uutisaitta-lehti, vuosikerrat 1956-1960
Facebook-ryhmä "Aataminaikuista, eli oliko elämää ennen digiaikaa"
Facebook-ryhmä "Back To The Sixties"
Facebook-ryhmä "Live in Finland 1955-1999"
Facebook-ryhmä "Musakuvat ja -videot Pohjois-Karjalasta"
Facebook-ryhmä "Mustan musan diggarit"
Facebook-ryhmä "Rockin' Keski-Suomi: kuvat, videot ja lehtileikkeet"

 

1880-luvulta 1930-luvulle
1940-luvulta 1950-luvulle
1960-luku

Korjaukset, täydennykset ja muut aihetta koskevat kommentit ovat tervetulleita!
Lähetä palautteesi osoitteeseen: suomiblues (at) hotmail.com




Franz Jackson & His Jacksonians
feat. Maxine Johnson -
Summer Rhapsody (1940)



Gloria "La Bommie" Howard -
The Atomic Bomb (1949)



Pat Rainey -
The Blues Ain't Nothing (1947)



The Delta Rhythm Boys -
Joshua Fit De Battle Of Jericho ("Iskelmäketju", 1959)



The Deep River Boys -
Rock-A-Beatin' Boogie (1956)



Yvonne Carré -
Rollin' An' Rockin' (1957)



Clarence "Candy" Green -
Until The End (1951)



Little Gerhard -
Rockin' Ghosts (1958)



Paul Anka Linnanmäellä (1959)