AT’S ROOTS & RAMBLIN’ – Teased UP!
(Stupido TWIN 289 [LP/CD])
Komeetan lailla 2020-luvun hehkutetuimpien juurimusiikkiyhtyeiden tähtimuodostelmaan pyrähtänyt trio saa kiittää paljosta levy-yhtiötään Stupido Recordsia. Siirtyminen Satakunnan maisemista helsinkiläiselle pitkän linjan merkille edesauttoi trion maineen laajenemista myös sille ominaisempien rockabillypiirien ulkopuolelle. Toisella Studpido-pitkäsoitollaan ryhmä ei kuitenkaan ole tehnyt taiteellisia myönnytyksiä juurevasta musiikillisesta linjastaan.
Kaikkiaan bändin kolmannella albumilla laulaja-kitaristi Arttur Teräsen, (vuonna 2024 mukaan liittyneen) basisti Juuso Lepistön ja rumpali Oliver Westerbergin yhtye pistää haisemaan napakasti perusilmeeseensä sointuvilla mutta samalla sopivasti eri genrejä yhdistelevällä uusien kappaleiden kimaralla. Ne kaikki ovat Teräsen kirjoittamia. Rockabillyn ja 1950-lukuisen rock’n’rollin nuotittama kulkuväylä on selkeä, mutta kulkupelin sivupeilissä vilahtelevat tasaisin väliajoin myös country ja western swing, sekä niistä johdonmukaisena jatkumona myös jazz ja rhythm’n’blues. Tarpeettoman tarkoista tyylirajoista piittaamaton AT lisää edelleen soittoonsa surf-rokahtavia sekä hienokseltaan rautalankasävyisiäkin tuulahduksia.
Vaikka Teränen on tavannut säveltää ja sanoittaa levyttämänsä musiikin itsenäisesti, AT’s Roots & Ramblinissä on yhä kyse bändistä ja siten ehdottomasti myös bändisoitosta. Asetelma ei välttämättä ole ollut aina itsestään selvä, sillä keulahahmon suvereenit tekniset taidot ja kiistaton lavakarisma ovat kyllä omiaan fokusoimaan huomiota yksinomaan häneen. Tällaisissa tapauksissa vaara livetä erityisesti äänitteillä egoistisen soolo-tilulilun puolelle leijuu väkisinkin ilmassa. AT:n on siis ollut syytä asetella askeleensa tarkoin. Niin hän on myös tehnyt.
Rehvakkaan Lonnie Mack -tyylisesti groovaava johdantonumero Teased Up! liittää orkesterin soundiin mukaan myös ”esisouliin” viittaavia sävyjä. Teränen käyttää särmikästä, kiusoittelevan kähisevää lauluääntään luontevasti nuoren Tokelan tai Amerikan sielunveljensä Parker Millsapin tapaan. Jackie Wilsonin ja kumppaneiden henkiseen 1950- ja 1960-lukujen taitteen rhythm’n’blues-seinämään tukeutuu myös Plaything. Melodian tuttuus hieman häiritsee, mutta kukapa enää vuonna 2025 täysin ennen käyttämätöntä sointu- tai nuottikiertoa voisi keksiäkään?
Osalla kappaleista bändin basistina toimii vielä porukan alkuperäismies Mikko Korpi. Hänen soittoaan sisältää mm. pirtsakka Whole Lot Of Tricks, joka korottaa Roots & Ramblinin tyylilajipakkaa Dave Edmunds -sävyisillä vaikutteilla. Digisinkkuna jo vuoden 2023 puolella ilmestynyt King John saa vahvistuksekseen Risto Kauppisen saksofonin. Brian Setzerin soolotuotannon hengessä toteutettu tuimailmeinen, jopa jokseenkin indierock-vireinen esitys on samalla levyn ainoa vierailevia muusikoita hyödyntävä numero.
Influenssereita triolla siis piisaa, eikä The Stray Cats suinkaan ole niistä vähäpätöisin. Kattilauman bluespohjaisemman vuoden 1981 LP:n ”Gonna Ball” äänimaailmaa ottaa omakseen From Boston To Jacksonville. Hyperkierroksilla käyvä American Dream vuorostaan pistää countrybilly-pikaten The Reverend Horton Heatin jäljillä ja Letter To Your House viitannee kunnianosoitusmielessä Hurriganesin My Sweet Lilyyn. Herrojen Häkkinen–Aaltonen luvallinen rikos toisin sanoen saa vuosikymmenten jälkeen jatkoa, lainasivathan hekin surutta tekeleeseensä mm. The Four Seasonsin Sherryä, The Raysin Silhouettesia ja Paul Ankan Dianaa. Teränen kartuttaa omalla teinipopahtavalla teoksellaan inspiraatiolistaa Bruce Channelin vuoden 1961 Hey! Baby -hitillä.
Niin se vain menee. Luovia ideoita ei koskaan kannata jemmata vakan alle. Etenkin kun AT’s Roots & Ramblinin tapauksessa ne useimmiten ovat vielä pahuksen toimivia.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2025)
