BURNRIVER BLUES EXPERIENCE – Under The Weather
(Priima Levyt PRL001, 2-LP)
Experience vai experiment, siinäpä pulma. Kitaristi-laulaja Jukka Kiesin, basisti Toni Köskisen ja rumpali Late Jokisen muodostama Burnriver Blues Experience vakuuttelee olevansa liikkeellä nimenomaan kokemuspohjalta, mutta myös kokeellisuutta vielä toistaiseksi keikkailemattoman yhtyeen toiminnoissa on kyllä tunnistettavissa. Ryhmän itsenäisesti äänittämä, miksaama, kustantama ja vaikuttavana vinyylisenä tupla-albumipainoksena julkaisema levy sisältää arvatenkin soittajien omaa musiikkia. Aivan tavanomaisesta bluesista ei kuitenkaan ole kyse.
Monet kappaleista esitetään instrumentaaleina. Sellainen on myös introraita Northern Light, joka repii turhat luulot heti kättelyssä pois 7,5-minuuttisella ääriraskaalla yhden pääsoinnun tamppauksellaan, josta ensimmäinen vapaa mielleyhtymä on varhainen Black Sabbath esittämässä ”Huuliharppukostajan” soundtrackiä. Omaperäisyyttä kovaotteiseen basso-rummut -komppiin tuo paikoin selkeämpiä, hetkittäin lähes neo-surfahtavia melodioita riffien ja soolojen sekaan viljelevä sähkökitara.
Puolifalskin puhemaisen laulun ilmestyminen mukaan kuvioihin tuntuu vievän hieman dynamiikkaa trion psykedeliaa ja ysärihenkistä art rockia sekoittelevasta ”doom”-ilmaisusta. Vokaalikappaleista tehokkaimmin paikkansa löytävät vain alussa laulusäkeitä sisältävä mutta loppua kohden ilmaa kunnolla haukkaava hidas bluesrock Spiritual Overcome sekä Talmud Beach’maisesti junnaava astraalinen progeboogie Space Walk With Me. Jälkimmäisen lyriikat on saatu tiivistettyä kymmeneen sanaan, mutta soittoa jatkuu senkin edestä. Kaivattua särmää performanssiin tuovat sekaan hetkittäin pullahtelevat mod-henkiset urku- ja tenorisaksofoniosuudet. Muutamaan otteeseen varsinaisia teoksia kytketään toisiinsa progressiivisilla alta minuutin mittaisilla rämistely-välinumeroilla.
Näiden ”siltojen” päässä odottaa välillä odottamattomiakin äänimaisemia, kuten rehevää hill country blues -sykettä slidekitaran avittamana tarjoilevat Take The Reins ja Gasoline sekä jytäbluesjami Let The Good Times Roll. Metka irtiotto on myös Chris Isaakin Wicked Game -soinnutusta hyödyntävä kantrirock CC Thief sekä superkaiutetun kitaran säestyksellä tulkittu eriskummallisen kiehtova americana-balladi Hummingbird Feeder, jonka voisi pikemminkin otaksua kuulevansa David Lynch -elokuvan mystisimmässä kohtauksessa tai kenties PK Keräsen (22-Pistepirkko) soolokeikkarepertuaarissa. Napakymppiin osunut paradoksi siis.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2025)
