FRANCINE – Rumble At Club 16 – Radiomafia Live 1991
(Bluelight BLR 332272)
Hyvässä nousukiidossa ollut neobilly-yhtye Francine oli selvästi herättänyt kiinnostusta myös valtakunnallisella tasolla sen tullessa kiinnitetyksi 6. syyskuuta 1991 Yleisradion suoraan kansalliseen SF-Live -livelähetykseen yhdessä jo kokeneemman autenttisen countrybillytyylin edustajan Hal Peters Trion rinnalle. Tapahtumapaikaksi oli valikoitunut lahtelaiskokoonpanon kotikaupungissa osoitteessa Hämeenkatu 16 sijainnut Club 16. Radiotallenteen aikoihin ryhmä toimi kolmihenkisessä kontrabasisti Pete Salomaan, kitaristi-laulaja Mika Jokisen ja rumpali Tuomas ”Tumppi/Tude” Usvaalan muodostamassa miehityksessä – samalla, joka opittiin hieman myöhemmin yhdistämään myös suomenkieliseen Pääesiintyjät-seurueeseen.
Levyjä trio oli tehnyt vuodesta 1990 lähtien porilaiselle, nykyisin Jungle Records -nimeä tottelevalle My Way -yhtiölle ja ovella kolkutteli myös viittä vaille allekirjoitusvalmiudessa ollut uusi sopimus Pokon tallissa. Nuoruuden intoa uhkunut kolmikko esittää eetterikeikallaan lähestulkoon pelkästään omia häkellyttävän tehokkaita kappaleitaan – joita lainoina täydentävät vain encore-vaiheessa kuullut Bruce Springsteenin I’m On Fire (jonka bändi myös levytti esikoisalbumilleen) sekä kimaran loppuun ilmeisen spontaanisti Elvis-tyyliin riuhtaistu That’s All Right (jonka taas olivat sattumalta päätyneet esittämään samana päivänä myös Hal Peters -kollegat oman osuutensa huipennukseksi).
Aivan koko settiä Bluelight-uusinnalle ei ole kuitenkaan jostain syystä mahtunut. Keikan avauksena toiminut I’ll Be There puuttuu levyltä, jonka avaakin illan kakkosnumero, Hearthill’maisesti swingbillaileva ja mainiosti Mika Jokisen käheälle lauluäänelle sopiva Let It Burn. Vastaavasti myös neloskappale Alley Of Sorrow on jätetty pois. Käynnistysvaikeuksia, teknisiä ongelmia vaiko vain soittajien itsekriittisyyttä, mene ja tiedä. Omalta totta kai edelleen tallessa olevalta c-kasetiltani en suurempia moitteita uupuvista radiotallenteista silti rekisteröi.
Enimmäkseen livepoiminnat näyttävät olevan peräisin Francinen kahdelta vuoden 1990 My Way -LP:ltä (”Fireltä” popahtavat Little Girl Of Mine ja Sweet Lovin’, ”Hard Enoughilta” Pete Gagen bändille sanoittama huikea Rumble On The Bayou, jumpvaihteella irrotteleva Before I Say Hello sekä kututeemaiset Good Love ja Red Hot Love). Vasta tekeillä olleelta Poko-kiekolta ”A Piece Of Noise” kuullaan lisäksi avausraidan ohella apeasävyiset Wild Winds Are Blowin’ ja I Promise sekä Stray Cats -henkisesti kukkoileva Money Talks. Mukana on myös bändin debyytti-EP:llä julkaistu Stray Catsin Rock This Townia jäljittelevä Shake My Bones. Säästöliekkisen alun jälkeen tempo tuntuu nousevan kappale kappaleelta, kunnes sokka tempaistaan lopullisesti irti ja viimeisetkin jännityksen rippeet vaikuttavat soittajilta katoavan. Levyn vimmaisen mutta samalla musikaalisesti kunnianhimoisen sisällön kiteyttää Red Hot Love, joka viskelee polttavia rakkauden säikeitä kuin Melrose ikään, vaikka säädylliset editoijat ovatkin sensuroineet esityksen alusta pois bändin suorasanaisen juonnon siitä mistä tutusta aktista kappale oikein kertookaan.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 6/2022)
