HELGE TALLQVIST & JUKKA GUSTAVSON BAND
Plays Erik Lindström
(Rockadillo ZENCD 2140)
(1) High-Heeled Shoes (Ranskalaiset korot) (2) Muistatko Monrepos'n (3) Too Little Time (Liian vähän aikaa) (4) Armi (instrumental shuffle) (5) Etkö uskalla mua rakastaa (6) Dream Of An Island (Tahdon saaren) (7) Armi (instrumental jazz waltz) (8) Tell Me (Kuiskaa minulle) (9) Wind Will Take Away (Tuuli tuo, tuuli vie)

Helge Tallqvist on tämän lehden palstoilta hyvinkin tuttu bluesharpisti, jonka vuonna 2005 julkaistu sooloalbumi “Plays George Harmonica Smith” herätti ansaittua myös kansainvälistä huomiota. Uutukaisellaan Tallqvist päätti vaihteeksi käydä kiinni vanhoihin kotimaisiin iskelmiin. Projektia kehiteltäessä konseptiksi valikoitui tehdä koko levyllinen Erik Lindströmin 1950-luvun ikivihreitä, jotka jazz-vaikutteineen soveltuivat tarkoitukseen mainiosti.

Ratkaisua voi täydellä syyllä luonnehtia onnistuneeksi. Lindströmin kansakunnan kollektiiviseen muistiin iskostuneet sävelmät taipuvat suorastaan loistavasti tällaiseenkin käsittelyyn. Heti alkuun kannatta korostaa, että kyseessä on nimenomaan Tallqvistin ja takavuosien Wigwam-hahmon Jussa Gustavsonin yhteisprojekti. Hammond-urkuja ja pianoa soittava sekä laulusolistina loistava Gustavson on vähintään yhtä paljon esillä kuin Tallqvist. Gustavson on myös sovittanut kaikki kappaleet ja tehnyt osaan niistä englanninkieliset tekstit.

Vannoutuneille bluesfriikeille kiekko ei ole ihan täsmähankinta. Oikeastaan vain (4):n hurtti tuuttaus lienee riittävän raakaa. Muuten kiekko liikkuu jatsahtavalla lounge-osastolla, mutta tekee sen äärimmäisen tyylikkäästi ja viihdyttävästi. On suorastaan hämmentävää huomata, kuinka mainio melodia lopulta piilee esimerkiksi pirteän beat-iskelmän (6) syövereissä.

Kaikki kappaleet lienevät lukijakunnallemme tuttuja, vaikkeivat ihan pääharrastusalueeseen kuuluisikaan. Gustavsonin vaihtelevat sovitukset yhdistettynä svengaavasti soittavaan bändiin ja Tallqvistin maukkaaseen harputteluun takaavat nautinnollisen kuunteluelämyksen. Gustavsonin laulusuoritukset ovat nekin huippuluokkaa. Mies tuntuu suuresti nauttivan näiden biisien tulkitsemisesta. Erinomaisessa vireessä ovat myös Ykä Putkinen (kitara), Matti Vallius (basso) ja Tomi Leino (rummut).

Jostain syystä äärimmäisen haikeaa tunnelmapalaa (5) ei ole käännetty englanniksi. Ehkä tavoitteena on radiosoitto, eikä voi kuin toivoa, että tämä löytäisi tiensä soittolistoille. Hienostuneen tunnelmoinnin lisäksi bändi osaa tarvittaessa irrotella. Kohtuullisen rankan (4):n lisäksi esimerkiksi mainosti rullaava (9) lähtee suorastaan rokkamaan, kun kitaristi Ykä Putkinen pääsee kiinni soolo-osuuteensa.

Tiivistetysti voi sanoa, että käsillä kerrassaan mainio kooste, joka oivasti kunnioittaa legendaarisen säveltäjän ja muusikon Erik Lindströmin mittavaa elämäntyötä. Eikä yhtään haittaisi, jos Tallqvist ja Gustavson tarttuisivat ottaisivat tulevaisuudessa käsittelyynsä vaikkapa Toivo Kärjen, Unto Monosen tai Rauno Lehtisen sävel-aarteistoa.

Antti Vainio