HELGE TALLQVIST & JUKKA GUSTAVSON BAND
Plays Erik Lindström
(Rockadillo ZENCD 2140)
(1) High-Heeled Shoes (Ranskalaiset
korot) (2) Muistatko Monrepos'n (3) Too
Little Time (Liian vähän aikaa) (4) Armi
(instrumental shuffle) (5) Etkö uskalla mua
rakastaa (6) Dream Of An Island (Tahdon
saaren) (7) Armi (instrumental jazz waltz)
(8) Tell Me (Kuiskaa minulle) (9) Wind Will
Take Away (Tuuli tuo, tuuli vie)
Helge Tallqvist on tämän lehden
palstoilta hyvinkin tuttu bluesharpisti,
jonka vuonna 2005 julkaistu sooloalbumi
“Plays George Harmonica Smith”
herätti ansaittua myös kansainvälistä
huomiota. Uutukaisellaan Tallqvist
päätti vaihteeksi käydä kiinni vanhoihin
kotimaisiin iskelmiin. Projektia kehiteltäessä
konseptiksi valikoitui tehdä koko
levyllinen Erik Lindströmin 1950-luvun
ikivihreitä, jotka jazz-vaikutteineen
soveltuivat tarkoitukseen mainiosti.
Ratkaisua voi täydellä syyllä luonnehtia
onnistuneeksi. Lindströmin
kansakunnan kollektiiviseen muistiin
iskostuneet sävelmät taipuvat suorastaan
loistavasti tällaiseenkin käsittelyyn. Heti
alkuun kannatta korostaa, että kyseessä
on nimenomaan Tallqvistin ja takavuosien
Wigwam-hahmon Jussa Gustavsonin
yhteisprojekti. Hammond-urkuja ja pianoa
soittava sekä laulusolistina loistava
Gustavson on vähintään yhtä paljon
esillä kuin Tallqvist. Gustavson on myös
sovittanut kaikki kappaleet ja tehnyt
osaan niistä englanninkieliset tekstit.
Vannoutuneille bluesfriikeille kiekko
ei ole ihan täsmähankinta. Oikeastaan
vain (4):n hurtti tuuttaus lienee riittävän
raakaa. Muuten kiekko liikkuu jatsahtavalla
lounge-osastolla, mutta tekee sen
äärimmäisen tyylikkäästi ja viihdyttävästi.
On suorastaan hämmentävää
huomata, kuinka mainio melodia lopulta
piilee esimerkiksi pirteän beat-iskelmän
(6) syövereissä.
Kaikki kappaleet lienevät lukijakunnallemme
tuttuja, vaikkeivat ihan
pääharrastusalueeseen kuuluisikaan.
Gustavsonin vaihtelevat sovitukset
yhdistettynä svengaavasti soittavaan
bändiin ja Tallqvistin maukkaaseen
harputteluun takaavat nautinnollisen
kuunteluelämyksen. Gustavsonin laulusuoritukset
ovat nekin huippuluokkaa.
Mies tuntuu suuresti nauttivan näiden
biisien tulkitsemisesta. Erinomaisessa
vireessä ovat myös Ykä Putkinen
(kitara), Matti Vallius (basso) ja Tomi
Leino (rummut).
Jostain syystä äärimmäisen haikeaa
tunnelmapalaa (5) ei ole käännetty englanniksi.
Ehkä tavoitteena on radiosoitto,
eikä voi kuin toivoa, että tämä löytäisi
tiensä soittolistoille. Hienostuneen
tunnelmoinnin lisäksi bändi osaa tarvittaessa
irrotella. Kohtuullisen rankan
(4):n lisäksi esimerkiksi mainosti rullaava
(9) lähtee suorastaan rokkamaan,
kun kitaristi Ykä Putkinen pääsee kiinni
soolo-osuuteensa.
Tiivistetysti voi sanoa, että käsillä
kerrassaan mainio kooste, joka oivasti
kunnioittaa legendaarisen säveltäjän ja
muusikon Erik Lindströmin mittavaa
elämäntyötä. Eikä yhtään haittaisi,
jos Tallqvist ja Gustavson tarttuisivat
ottaisivat tulevaisuudessa käsittelyynsä
vaikkapa Toivo Kärjen, Unto Monosen
tai Rauno Lehtisen sävel-aarteistoa.
Antti Vainio
|